Supervoima

Äitini kuoleman jälkeen asuin 1970-luvulla SOS-lapsikylässä. Sijaiskodissani oli yhdeksän lasta. Omien siskojeni lisäksi perheessä oli jäseniä kahdesta sisarusparvesta. Kun lapset kasvoivat nuoriksi aikuisiksi he muuttivat yleensä kyläyhdistyksen oppilaskotiin, jossa jokaisen odotettiin itsenäistyvän.

Perheessäni oli kaksi veljestä, jotka olivat jatkuvasti pahanteossa. He eivät tehneet mitään rikollista, mutta tuntui, etteivät he osanneet toimia terveen järjen mukaisesti. Minusta tuntui, että vanhempi veljeksistä haki pikkuveljestään toimintamallin ja tavallaan hän oli ottanut tämän esikuvakseen. Veljekset tuntuivat toimivan nuoremman veljen älyttömien aivoitusten mukaan.

Kun veljekset kasvoivat nuoriksi aikuisiksi, jolloin heidän odotettiin itsenäistyvän ja ottavan vastuuta itsestään, tilanne oli ongelmallinen. Kylän johto oli löytänyt nuoremmalle sijoituspaikan, jonka odotettiin parantavan hänen käyttäytymishäiriönsä, mutta mitä tehdä vanhemmalle?

Eräänä päivänä kylän johtaja kysyi asiaa minulta. Pitäisikö vanhempi veli siirtää oppilaskotiin, vai etsiä hänellekin joku toinen sijoituspaikka? Vanhempi veli ei mielestäni ollut millään tavalla uhmakas tai tottelematon tai yhteistyökyvytön. Minusta oli selvää, että kun hän pääsi isojen poikien joukkoon oppilaskotiin, joka antoi uuden toimintamallin, hänen ”käyttäytymishäiriönsä” korjaantuisi kuin itsestään.

Terve järki noudattaa sydämen logiikkaa

Tämä asia alkoi pyöriä mielessäni kun näin videon, jossa toimittaja-kirjailija Roy Beck esittää purkkapallojen avulla, että maahanmuutto ei voi ratkaista maailman köyhyys- ja pakolaisongelmaa. Asia on vaivannut minua myös kuullessani vaatimuksia turvapaikanhakijoiden palauttamisesta kotimaihinsa. Mielestäni asioita ei auta ollenkaan se, että turvapaikanhakijat palautettaisiin lähtöruutuun, jossa heillä ei ole rakentavaa toimintamallia.

Koraani ja Raamattu ovat molemmat kirjoja, joiden opetukset kumoavat toisensa eri lauseissa ja kappaleissa. Ne eivät suoraan anna elämänohjeita, vaan niiden tulkinta riippuu yksilöstä. Paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa, hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää. Joidenkin kristittyjen Raamatun tulkinta on täynnä Jumalan tuomiota, helvetin tulta ja jumalattomien pakanoiden osattomuutta taivaan valtakunnasta. Toiset kristityt keskittyvät Jeesuksen opetuksiin ja rakkauden sanomaan, joka korostaa etenkin sitä, että meidän pitäisi rakastaa vihollisiamme.

Muslimien keskuudessa uskonnon harjoittajat ovat aivan samoin jakaantuneet. On radikaaleja islamisteja ja maltillisia muslimeja. Jotkut sanovat, että ei ole erikseen radikaalia tai maltillista islamia ja he väittävät, että islam on läpeensä radikaali poliittinen ideologia, jonka ainoa tavoite on alistaa muut lakiensa alle.

Minusta tämä näkökulma on yhtä epäreilu, kuin jos antaisi Ku Klux Klanin määrittää kristittyjen identiteetin. Monet kysyvät, missä vaiheessa maltilliset muslimit ovat tuominneet ääri-islamistien terroriteot. Ei ole kuulunut halaistua sanaa. Tämä johtuu mielestäni ehkä enemmän juutalaisomisteisen länsimedian prioriteeteista, jonka tarkoituksena on demonisoida Islam ja muslimit, ei suinkaan esittää heitä positiivisessa valossa.

Nykypäivänä kristinuskon ääriliikkeet eivät ole saaneet länsimaissa jalansijaa. Tämä johtuu osaltaan kristittyjen aktiivisesta maailmanlaajuisesta evankelioinnista (Billy Graham, Reinhard Bonnke), mutta perustansa sillä on varmasti siinä, että järjestäytyneiden länsimaisten demokratioiden liikkeellepaneva voima on terve järki ja totuuden henki (vrt. laillisuusperiaate ja oikeuden toteutuminen), joka keskiössä on sydämen logiikka.

Terve järki = Jumalan kirjoittamaton laki

Hamed Abdel-Samad, joka muutti 20 vuotta sitten Egyptistä Saksaan osaamatta sanaakaan saksaa, kertoo videolla ”The Arab Revolution and the future of the West”, että tarkkaillessaan alussa saksalaista yhteiskuntaa hänestä tuntui kuin hänelle olisi annettu monimutkainen laite ilman käyttöohjetta. Vähitellen hän ymmärsi, että yhteisö, johon hänen oli sopeuduttava oli kuin salaseura, jonka toimintaa eivät niinkään ohjaa lait ja säännökset, vaan kirjoittamattomat lait (Common Sense), joka pitää yhteisöä koossa.

Raamatussa on ilmoitus Jumalan uudesta liitosta ihmisten kanssa:

[framed_box width=”” minheight=”” bgColor=”rgba(255,255,255,0,9)” rounded=”true”]Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ‘Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään. (Jeremia 31:33-34)[/framed_box]



Mitä tämä merkitsee käytännössä? Hamed valaisee asiaa ottamalla esimerkin perustuslaista. Saksan perustuslain toinen luku takaa jokaisen kansalaisen vapauden itsensä kehittämiseen. Luku neljä puhuu uskon, uskonnon ja ja omantunnon vapaudesta ja takaa kansalaisten vapaan uskonnonharjoittamisen.

Hamed ei sano asiaa suoraan, mutta mielestäni hänen esityksensä ydinajatus on se, että keskivertokansalainen länsimaisessa demokratiassa ei tarvitse erityistä opetusta sisäistääkseen perustuslain lainalaisuudet. Terve järki sanoo, että kenelläkään ei oman uskonnonvapautensa nimessä ole oikeutta vaatia toista luopumaan perusoikeuksistaan. Ihmisarvo ja kansalaisten yksilöllisen vapaus itsensä kehittämiseen menee uskonnonvapauden yli. Tai pitäisikö sanoa, että kaikki oikeudet ja vapaudet ovat henkilökohtaisia, sillä jokaisen ihmisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen. Ihminen ei voi asettaa itseään Jumalan asemaan ja määrätä esimerkiksi, miten jälkikasvun täytyy elää.

Terve järki hukassa

Arabivaltioissa on 70 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä, jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun. Ibrahim Al-Buleihi pitää heitä laumasieluina, jotka ovat täysin kulloisenkin poliittisen ideologian vietävissä. Kun nämä henkilöt muuttavat länsimaiseen demokratiaan he eivät suinkaan liittoudu terveen järjen, Jumalan hengen kanssa ja ala mukautumaan uuteen elinympäristöön. He löytävät henkisen kotinsa sellaisissa ryhmissä ja yhteisöissä, joita pidetään enemmän tai vähemmän järjestäytynyttä yhteiskuntaa rapauttavina voimina, kuten anarkistit ja ääriliberaalit liikkeet, joille terve järki on yhtä vieras käsite kuin seuraajilleen.

Dr. Yousuf Al-Qaradhawi pitää arabimaiden jälkeenjääneisyyden syynä sitä, että arabimaissa ei ole työmoraalia. Erään tutkimuksen mukaan valtion työntekijä arabimaissa kuluttaa päivässä keskimäärin 27 minuuttia työnsä tekemiseen. Suurin osa ajasta kuluu toisarvoisiin asioihin. Siten ei ole ihme, että koko arabimaailman bruttokansantuote ei yllä edes Espanjan BKTn tasolle.

Meidän on kuitenkin oltava tarkkoja siinä, mitä pidämme syynä ja mitä seurauksena jostakin toisesta asiaintilasta. Jos alamme hoitamaan seurauksia ikäänkuin ne olisivat syitä, emme löydä kestäviä ratkaisuja ongelmiin, vaan hoidollamme on vain kosmeettinen vaikutus. Mielestäni se, että työnteolla ei arabimaissa ole sellaista traditiota kuin länsimaissa on seurausta siitä, että muslimeilla ei ole elävää yhteyttä sydämessään asustavaan Jumalan Henkeen, terveeseen järkeen.

Kirjoitin vuonna 2013 artikkelissani ”Kapitalismin juuret”, että sosiologi Max Weber tutki 1900-luvun alussa taloudellisen kehityksen ja protestanttisen uskon pyhää liittoa, ja kirjoitti aiheesta kirjan The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism, 1930.

Tämän ”pyhän liiton” keskiössä on havainto, että toisin kuin muut uskonnot, joille pyhyys on maailmasta luopumista ja jotka pitävät yllä munkkien, nunnien ja erakkojen luostarilaitosta, protestanteille pyhyys on uutteraa työntekoa. Työ itsessään on henkilökohtainen jumalanpalvelus, osoitus henkisestä uutteruudesta ja kilvoittelusta.

Talouden kasvu länsimaissa on alkujaan syntynyt protestanttien henkisen kilvoittelun ja uutteruuden sivutuotteena. Alunperin päämääränä on ollut synnyttää yhteyttä ja hyvää oloa ihmisten kesken. Työ ei ole ollut pelkästään keino ansaita elanto, vaan henkilökohtainen jumalanpalvelus, sillä Jeesus opettaa:

[framed_box width=”” minheight=”” bgColor=”rgba(255,255,255,0,9)” rounded=”true”]Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Matteus 25:40[/framed_box]



Jeesus kehotti ihmisiä olemaan murehtimatta aineellisista tarpeistaan ja sanoi:
[framed_box width=”” minheight=”” bgColor=”rgba(255,255,255,0,9)” rounded=”true”]Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Matteus 6:25-33

[/framed_box]

Ehkä länsimaiden talouden taantuma ja viime vuosikymmenten politikointi on osoitus siitä, että päättäjiemme toimia ei ohjaa terve järki, vaan hyvien veljien ja oman egon aivoitukset.

Olen linkittänyt alle useita videoita, joissa arabimaailman islamilaiset ajattelijat esittävät näkemyksiään. Ihmettelen, miksi suurin osa heistä on länsimaissa täysin tuntemattomia. Kun kuuntelen heitä, minusta tuntuu, että he sanovat enemmän kuin omat niin kutsutut intellektuellimme, jotka puhuvat egonsa syvällä rintaäänellä.

Nämä islamilaiset ajattelijat, jotka katsovat maailmaa terveen järjen näkökulmasta ovat muslimimaailman todellista pääomaa. Heidän äänensä on myös tehokkain ase islamilaisia ääriliikkeitä vastaan.

Lue myös:

Kapitalismin juuret

Videot:

Roy Beck: USA:n maahanmuutto ja maailman köyhyys purkkapalloina

Hamed Abdel-Samad: The Arab Revolution and the future of the West

Hamed Abdel-Samad: Islam Facing Modernity

Hamed Abdel-Samad: Downfall of the Islamic World

Wafa Sultan: Millions are Leaving Islam

Irshad Manji: What is wrong with Islam today? (Head to Head Interview)

Mona Eltahawy: Do Arab men hate women? (Head to Head Interview)

Shereen El Feki: Sex in the Arab World

Ibrahim Al-Buleihi: Arab Delusions

Ibrahim Al-Buleihi: The Truth About Muslims

Mosab Hassan Yousef (Son of Hamas): Islam will collapse in 10 years

Abd Al-Hamid Al-Ansari: Muslim Failure

Dr. Yousuf Al-Qaradhawi: Working is not a Virtue in the Arab World

Shaikh M Tawhidi etc: Muslims Want Their Own State in Australia!

Dhiyaa Al-Musawi: Problems in the Muslim World