Toukasta perhoseksi

Tämä kirjoitus rakentuu englanninkielisen sanan ’compassion’ (laupeus) ympärille. Aloin ensimmäisen kerran tutkia sanan syvempää merkitystä kun vuosia sitten kuulin Gregg Braden’in puhuvan erään Tiibetin luostarin hengellisen johtajan näkemyksestä, että laupeus (compassion) on itämaisen hengellisen tradition mukaan ihmisen korkein tavoite. Tämä lausunto hämmensi minua.

Olen aina ajatellut, että hengellisyys nostaa meidät ajan ja paikan yläpuolelle niin, että meillä on mahdollisuus vapautua aineellisen maailman olosuhteista ja tapahtumista. Mitä siis compassion itse asiassa merkitsee? Compassion (laupeus) -sanalle annetaan merkityksiä, kuten myötätunto, sääli, armo, myötämielisyys, osaaottavaisuus, ymmärtäväisyys jne. Merriam-Webster -sanakirja määrittelee compassion-sanan tietoisuudeksi, joka on myötätuntoinen ja osaaottavainen toisten kärsimyksiä kohtaan ja pyrkii lievittämään niitä. Empaattisuudesta eli kyvystä asettua toisten saappaisiin on tehty kristityn korkein arvo.

Vaikka edellä luettelemani ominaisuudet ovat hyveitä, niissä ei mielestäni ole kuitenkaan mitään hengellistä. Jokainen terveen itsetunnon ja itsesuojeluvaiston omaava ihminen sisäistää ne jo lapsuudessaan. Moni hengellinen opettaja korostaa empaattisuuden tärkeyttä ja pitää sitä ihmisen korkeimpana hyveenä, mitä se monessa mielessä onkin. Monet ihmiset tuntuvat pitävän empaattisuutta hengellisyytensä mittarina: mitä herkemmin he loukkaantuvat muiden puolesta, sitä hengellisempiä he ovat.

Kokonaiset kansanjoukot ovat perustaneet oman elämänsä muiden ihmisten itseään kohtaan osoittamaan myötätuntoon. Jos et loputtomasti halua kuunnella näiden ihmisten manipulointiyrityksiä sinut leimataan rasistiksi tai ”valkoisen ylivallan” kannattajaksi tai muuten vaan epäinhimilliseksi ja kovasydämiseksi. Itsekin olen joutunut tällaisten syytösten kohteeksi sen vuoksi, että odotan asioiden tapahtuvan niinkuin on sovittu. On luonnollista, että asiat eivät sujukaan aina suunnitelmien mukaan. Pistän pelin poikki, jos perustelut epäonnistumisille alkavat kuulostaa kootuilta selityksiltä.

Empaattisuuteen (humanitaarisuus) liittyy ansa, josta kirjoitin jo lokakuussa 2017 artikkelissani ”Jeesus nostaa energiasi värähtelytaajuuden”. Empaattiset ihmiset myötäelävät autettaviensa ongelmat usein niin läheisesti, että heidän energiakenttänsä värähtelytaajuus laskee autettavien tasolle. Siten he menettävät yhteyden sisäiseen olentoonsa ja alkavat toimia egotietoisuuden tasolla. Heistä tulee ”sokeita sokeain taluttajia”, joilla ei ole autettavilleen mitään annettavaa.

Näyttää siltä, että suuri osa maailman väestöstä on langennut empaattisuuden ansaan kun kuuluisat ja vaikutusvaltaiset ihmiset ympäri maailman ryhtyvät tukemaan vandaalien, anarkistien ja äärivasemmiston ”rauhanomaisia” mellakoita sen sijaan, että tukisivat niitä, jotka tekevät rakentavaa yhteistyötä. Terveen järjen näkökulmasta tätä on mahdoton ymmärtää.

Minulla hämmennys alkoi hälvetä kun kuulin Abrahamin sanovan, että laupeus (compassion) ei ole empatiaa, vaikka se tietyssä määrin edellyttää sitä. Compassion on ihmisen kykyä nähdä itsensä ja toisensa Jumalan näkökulmasta, sisäisen olentonsa silmin. Meidän tehtävämme ei ole myötäelää toistemme kurjuutta tai ”kantaa toistemme taakkoja”. Tehtävämme on nähdä toistemme sisäiset voimavarat ja potentiaali ja tukea niitä.

Suomessa on sanonta ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy.” Se tarkoittaa, ettei hyödytä auttaa tai opettaa ketään, jolla ei itsellään ole halua oppia ja menestyä. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Sisäisellä olennollamme on yhteys elämän lähteeseen. Tämän voisi sanoa olevan ”valkoista ylivaltaa” (white supremacy) ja toivon sen leviävän kaikkialle maailmaan. Kaikilla ihmisillä on sisäinen olento, siis mahdollisuus saada yhteys elämän lähteeseen.

Samoin kuin puu kasvattaa juuret saadakseen yhteyden elintärkeisiin resursseihin ihmisillä täytyy olla henkilökohtainen yhteys elämän lähteeseen. Sillä kuten sanottua: Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

 

Lue myös:

Jeesus nostaa energiasi värähtelytaajuuden
Tasapainoinen elämä omilla ehdoilla

Vatikaanin pilliinpuhaltajan (Carlo Maria Viganò) kirje Trumpille

Carlo Maria Viganò: Open Letter to President Trump

Marika Vepsäläinen (Herkkä ja vahva): Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi

Videot:

Abraham Hicks – This Is All About You … Abraham Describes A Brand New Blend of Attraction!

Dr. Steve Turley: ARMED CIVILIANS FIGHTING BACK as Leftists Call to DEFUND POLICE!

BlokkiMedia: Totuus mellakoista

 

5-4-3-2-1-Share

 

Kirjoitin helmikuun puolessavälissä surrealistisesta alkuvuodestani, jonka vietin sairaalassa tutkimuksissa. Toisen sairaalassa viettämäni päivän iltana meditoin potilashuoneessa ja tunsin olevani kuin naurava Buddha, vailla huolen häivää. Rakastava sydän ja älyllinen kehoni on kaikki, mitä tarvitsen. Erityisesti iloitsin siitä, että oloni oli niin kevyt ja huoleton, vaikka olin edellisenä päivänä saanut kuulla, että oikeassa munuaisessani on pahanlaatuinen kasvain.

Edellisen päivän toimenpidettä varten olin viikkoa aikaisemmin käynyt TT-kuvauksessa, varmuuden vuoksi. Kun lääkäri kertoi kasvaimesta odotin toimenpiteeseen pääsyä. Hoitaja oli hetkeä aikaisemmin antanut minulle jonkin lääkkeen. Näin lääkärin puhuvan minulle, mutta hänen sanansa eivät koskettaneet minua ollenkaan. ”OK, kehoni pystyy käsittelemään tämän”, ajattelin.

En ajatellut asiaa tarkemmin kuin vasta seuraavana aamuna. Vietin epämukavan yön ja lääkärit tulivat aamulla kierrokselle. He puhuivat keskenään löydöksestä ja tarvittavista lähetteistä ja jatkotoimenpiteistä.  ”Jossakin vaiheessa edessä on munuaisen poisto”, joku sanoi. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Lääkärit näyttivät tekevän suunnitelmat, ennen kuin olivat kunnolla edes puhuneet asiasta kanssani. Munuaisen poisto ei ollut mielessäni edes vaihtoehto. En halunnut ensimmäiseksi ajatella niin radikaalia toimenpidettä.

Lääkärit varasivat ajan samalle päivälle TT-kuvaukseen selvittääkseen, oliko kasvain levinnyt muihin elimiin. He löysivät keuhkoista muutoksia, joita he pitivät etäpesäkkeinä. Kasvaimesta otettiin näytepala. Siitä selvisi varmuudella, että kysessä oli syöpäkasvain. Se oli yli 10 cm pituinen ja oikea munuainen oli laajentunut suhteettomasti verrattuna vasempaan. Kun katsoin sitä lääkärin tietokoneelta ihmettelin mielessäni, miten joku elin voi laajentua niin paljon ilman, että se vaikuttaa elimen toimintaan mitenkään.

”Nämä johtavat yleensä kuolemaan”, lääkäri sanoi vakavalla naamalla. ”Miksi hän sanoo tuon minulle?” kysyin itseltäni. Annoinko itsestäni liian huolettoman kuvan? Halusiko hän sanoa, ettei ollut mitään syytä olla iloinen ja huoleton, vaan minun pitäisi ryppy otsalla alkaa suunnittelemaan syöpähoitojani? Oliko hän samalla mielellä kuin lääkärit, jotka 40 vuotta sitten kirjasivat papereihini, etten tiedosta tilanteeni vakavuutta? Tai että minulla oli epärealistisia ajatuksia.

Itse en tuntenut kasvaimen uhkaavan elämääni millään tavalla. Luoja tietää kuinka kauan aikaa on kulunut, että se on saavuttanut nykyiset mittansa. Kuitenkaan se ei ole missään vaiheessa antanut selkeitä merkkejä itsestään. Minusta oli hullua, että lääkärit halusivat mitä pikimmin kiikuttaa minut leikkauspöydälle. Itse halusin keskittyä kuntoutukseeni, sulatella asiaa ja pitää antennit viritettynä joka suuntaan. En neljän kuukauden aikana edes kertonut diagnoosista muille kuin nuoremmalle siskolleni ja avustajalleni.

Siskoni sanoi, että minun pitäisi kuunnella lääkäreitä. ”Leikkauksessa poistetaan vain se, mikä ei elimistöön kuulu”, hän sanoi. Kun asia olisikin niin. Käytännössä kuitenkin leikkauksessa poistetaan toimiva munuainen. Lääkärit sanoivat, että kasvain saattaa levitä, jonka jälkeen tilannetta on leikkauksella vaikea, ellei mahdoton korjata. Lisäksi kasvain saattaa aiheuttaa komplikaatioita, pahimmassa tapauksessa keuhkoveritulpan ja kuolisin siihen paikkaan.

Vaikka kasvain ei ole antanut selkeitä merkkejä itsestään kukaan ei voi sanoa, miten kasvain vaikuttaa yleiskuntooni, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun. Luin keskustelupalstalta, että erään naisen sydänvaivat ja anemia seurannaisvaikutuksineen hävisivät munuaisen poiston jälkeen.

Kaikesta varoittelusta huolimatta en tunne oloani uhatuksi millään tavalla. En voi tehdä päätöksiä sen perusteella, että joku pelkää tilanteen muuttuvan korjaamattomaksi. En usko, että kehossa on pahoja soluja, jotka yrittävät valloittaa elimistön ja hajottaa sen sisältäpäin. Uskon, että soluilla on kyky ylläpitää terveyttäni, jos pidän huolen siitä, että niillä on kaikki, mitä ne tarvitsevat ja varsinkin yhteys alkuenergiaan. Kun on kyse omasta terveydestäni ja hyvinvoinnistani, merkittävintä on se, mihin itse uskon ja mitä ajattelen.

Koska lääkärit eivät saaneet muutettua mieltäni leikkauksen suhteen he lähettivät minut palliatiiviseen keskukseen, joka järjestää kokonaisvaltaista tukihoitoa. Ajattelin sen olevan juuri oikea paikka minulle, että sain kaikessa rauhassa sulatella asiaa ja punnita eri vaihtoehtoja hoitoani ajatellen.

Terveydenhoidon tarkoitus: elimistön omien puolustusmekanismien aktivoiminen ja ylläpito

Kun terveydentilani ja hyvinvointini kannalta merkittävintä on se, mitä itse uskon, teen ja ajattelen, voidaan sanoa, että kaikki kehon ulkopuoliset interventiot ovat ”uskomushoitoja” (Suomessa käytetty halventava termi vaihtoehtoisen lääketieteen parannuskeinoille). Ne perustuvat siihen, että uskotaan toimenpiteiden vaikuttavan positiivisesti terveydentilaan ja elimistön tasapainoon. Myös lääketieteen käyttämät keinot ovat tällaisia.

En halua tällä millään tavalla vähätellä lääketieteen saavutuksia: olen tietoinen siitä, että olisin kuollut jo yli 40 vuotta sitten, ellei lääketiede olisi kehittänyt täsmähoitoja erilaisiin tilanteisiin. Haluan vain sanoa, että lääketieteellä on vielä pitkä kehitysprosessi edessä, ennen kuin ollaan optimaalisessa tilanteessa. Se, että lääkärit haluavat poistaa kasvaimen ohella toimivan munuaisen on minulle muistutus ihmisten taipumuksesta heittää lapsi pesuveden mukana jorpakkoon.

Maailmalla on vaikka kuinka paljon dokumentoituja tapauksia kasvainten häviämisestä. Selkein esimerkki on Gregg Braden’in todistama energiahoito Pekingin lääkkeettömässä sairaalassa. Hän pystyi seuraamaan monitorilta reaaliaikaisesti kasvaimen häviämistä. Se, että joku sanoo energiahoitojen perustuvan uskomushoitoihin ja placebo-ilmiöön ei muuta tosiasiaa, että niitä tapahtuu.

Placebosta puheen ollen: kuka muistaa tanskalaisen nuoren miehen, josta kirjoitin kesäkuussa 2013? Mies otti osaa lääkekokeiluun. Kokeilun aikana hän yritti tehdä itsemurhan syömällä kaikki saamansa lääkkeet.

Itsemurhayritys ei onnistunut. Mies alkoi voida pahoin ja hakeutui hoitoon. Sairaalassa hän menetti hetkeksi tajuntansa. Lääkärit pitivät tilannetta vakavana kun he eivät saaneet miehen tilaa vakautettua ja ottivat lopuksi yhteyttä lääkekokeilusta vastanneeseen lääkäriin. Kaikkien hämmästys oli suuri kun selvisi, että mies oli lääkekokeilun placebo-ryhmässä. Hän oli syönyt kalkkitabletteja. Kun miehelle selvisi, että hänellä ei ollut hengen vaaraa, hänen elimistönsä toiminnot vakaantuivat 15 minuutissa.

Tämä on selkeä esimerkki siitä, mitä pelko saa aikaan ja mitä tapahtuu kun elimistön omat puolustusmekanismit sammuvat ja positiivisten näkymien ansiosta aktivoituvat jälleen. Kaikki terveydenhoito perustuu tähän; ihmiskeho on psykofyysinen kokonaisuus, jota pitäisi kohdella sellaisena.

Uskon, että energiahoitojen toimintamekanismi on yhtä yksinkertainen kuin hieronnan vaikutus lihaksiin. Hieroja manipuloi lihaksia niin, että lihasjumit ja jäykkyydet antavat periksi, minkä ansiosta energia ja nesteet kehossa kiertävät vapaasti. Energiahoitaja toimii samalla tavalla, mutta toiminta tapahtuu energiakehon tasolla. Energiahoitaja manipuloi energiakenttää niin, että energialukot häviävät ja hoidettavan kehon omat puolustusmekanismit aktivoituvat.

Lääkärit, terapeutit ja energiahoitajat eivät itse paranna tai kuntouta ketään. Parhainkaan terapeutti tai lääkäri ei saa kuntoutettua tai parannettua asiakastaan, ellei hänellä ole kykyä aktivoida tämän omia fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja. Tätä toivon itselleni ja kaikille muille.

 

Lue myös:

Luomme itse oman todellisuutemme

 

5-4-3-2-1-Share

Yksi Abrahamin vaikuttavimmista opetuksista on kun hän puhuu ihmisten taipumuksesta lukkiutua ajatuksissaan siihen, mitä tapahtuu ja minkä voimme aistein havaita. Yritämme nähdä aistihavaintomme mahdollisimman monestä näkövinkkelistä, mutta näin tekemällä me yleensä keskitymme käsillä olevaan ongelmaan, vaikka voisimme keskittyä ongelman ratkaisuun. Monet pitävät ansiona sitä, että seisomme jalat tukevasti maassa ja ”kohtaamme realiteetit sellaisina kuin ne ovat”. Tällainen ajattelu jarruttaa kehitystämme, sillä keskittymällä siihen, mitä näemme emme luo mitään uutta. Vetovoiman laki toimittaa meille sitä, mihin ajatuksemme ovat keskittyneet, joten tämän päivän realiteetit toistuvat tulevaisuudessakin.

Abrahamin mielestä ihmisten pitäisi päästä taipumuksestaan pelkästään reagoida asioihin ja antaa asioiden kuljettaa itseään, ikään kuin heillä ei itsellään olisi mitään vaikutusvaltaa asioihin. Reaktiivisuuden sijaan meidän pitäisi ennakoida tulevaa ja alkaa tietoisesti luomaan itse omaa todellisuutta. ”Realiteettien kohtaaminen sellaisina kuin ne ovat” sisältää hyvin paljon arvolataumia. Merkittävintä asioiden tulkinnassa on se, mihin haluamme uskoa ja keskittää energiamme. Voimme itse luoda omat realiteettimme.

Eräällä videolla Abraham kertoo tarinan kun eräs nainen valitti olevansa hyvin murheellinen sen jälkeen kun hänen rakastajansa jätti hänet. Abraham selitti naiselle, että tämä ei suinkaan ollut surullinen sen vuoksi, että hänen rakastajansa jätti hänet. Nainen oli kyseisen kumppanin kanssa suhteen kuluessa löytänyt itsestään parhaimmat puolensa ja kun kumppani lähti, nainen jäi haikailemaan tämän perään. Asenne aktivoi hänessä täysin vastakkaiset tunteet ja ominaisuudet kuin mistä hän oli iloinnut suhteen kestäessä. Kun sanomme, että kumppanimme vievät toisen puolen sydämestämme mennessään näin on vain, jos sallimme sen tapahtua.

Minulla ei ole enää tämänkaltaisia ihmissuhdeongelmia. Ollessani sairaalassa kiinnitin huomioni kuitenkin toisenlaiseen realiteettiin, joka on pitänyt minut otteessaan viimeiset vuosikymmenet. Kyse on rakko-ongelmistani eli yliaktiivisesta virtsarakosta. Olen antanut ongelman hyvin pitkälle määrittää elämääni viimeiset vuosikymmenet. Olen ajatellut, että tämän kanssa on vain elettävä, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että muu elämä on jäänyt elämättä. Monet juhlat ovat minun osaltani jääneet juhlimatta ja lukemattomat kerrat olen jättänyt menemättä ystävän kesämökille, koska osallistuminen ilman nautintoa ei ole tuntunut houkuttelevalta. Jopa ulkoilureitit olen valinnut niin, että tiedän aina, missä vessat ovat. Tämä on tarkoittanut sitä, että varsinaisille ulkoilureiteille en ole mennyt ollenkaan.

Tilanteeni ei ole minua pahemmin painanut, sillä olen ollut kutakuinkin tyytyväinen olooni. Mielestäni on ollut joka tapauksessa antoisampaa uppoutua erilaisiin projekteihini tietokoneen ääressä. Ne ovat usein vieneet kaiken aikani eli 12 tuntia päivässä. Ulkoiluni on rajoittunut kauppareissuihin.

Viime vuosina luonto on kuitenkin yhä voimakkaammin vetänyt minua puoleensa ja haluan oikeasti ulkoilemaan. Mutta miten tämä olisi nyt yht’äkkiä mahdollista? Vastaus tähän ongelmaan löytyi yhtä luonnollisesti kuin hoitajat pukivat minulle sairaalassa vaipan päälle. Olin iloinen, että sain kerrankin nauttia ajastani ilman tarvetta ajatella vessakäyntejä.

Ennakkoluulot ajattelumme tiellä

Iloitessani vaipan tuomasta vapauden tunteesta mieleeni tuli ne lukemattomat kerrat, jolloin olin jokseenkin hämmentyneenä katsellut televisiosta erilaisia kuninkaallisia, poliittisia tai uskonnollisia seremonioita, jotka noudattavat tiukkaa etikettiä ja usein kestävät monta tuntia, kuten paavin pääsiäisyön messu. Minua on alitajuisesti aina askarruttanut kysymys, miten ihmiset hallitsevat rakkonsa näissä tilaisuuksissa. Ymmärsin, että varmasti monella on käytössään vaippa. Samoin kuin monella ammatinharjoittajalla, joiden pitää olla täysvalmiudessa tuntikausia ilman mahdollisuutta käydä vessassa tai joilla vessassa käynti saattaa vaarantaa koko käynnissä olevan operaation. Puhumattakaan eri urheilu- ja kilpailulajien harrastajista, jotka haluavat keskittyä siihen, mitä tekevät. Vaippa mahdollistaa keskeytymättömän yöunen henkilölle, jonka muuten pitäisi käydä usean kerran yön aikana vessassa.

Kun ajattelee vapautta, jonka vaipat mahdollistavat, on kummallista, että vaipat mielletään vauvojen, vanhusten ja sairaiden ihmisten hoitotarvikkeiksi. Terveen järjen mukaan suhtautuminen vaippoihin pitäisi olla yhtä neutraalia kuin suhtautuminen naisten terveyssiteisiin. Minua ei ole niinkään pidätellyt leimaava ajattelu, joka vaippoihin liittyy kuin oma ajatukseni, etten ala hautomaan takapuoltani märässä pissavaipassa. Sairaalassa huomasin, että vaippa imee määrättömän määrän pissaa, eikä se tunnu missään vaiheessa epämiellyttävän märältä. Tutustuessani vaippatarjontaan netissä huomasin, että imukykyisimmät vaipat imaisevat yli neljä litraa pissaa.

Tulevaisuudessa en anna oireitteni rajoittaa menoani ollenkaan. Keskityn siihen, miten voin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää uudelleen löytämääni vapautta. Vaippahousut päälle ja menoks!

 

Lue myös:

Aikuisten vaippoja joka lähtöön:
tena.com
metsapolku.fi

Videot:

Abraham Hicks: Ignoring the Reality Game
Abraham Hicks: Releasing The Resistance To What-Is
Abraham Hicks: Don’t look back – your what is, is keeping you from your what can be

 

5-4-3-2-1-Share

 

Uusi vuosi alkoi surrealistisissa tunnelmissa. Olin sairaalassa tutkimuksessa ja alunperin minun piti viettää siellä yksi yö. Seuraavana päivänä lääkärit halusivat kuitenkin tehdä toisen toimenpiteen, joka tarkoitti, että minun piti olla sairaalassa kaksi yötä.

Ensimmäinen yö sairaalassa oli ollut yhtä tuskaa: kova sänky painoi lonkkaluitani, se oli niin kapea, etten voinut itse kääntää edes kylkeäni, huonekaverini kuorsasi (korvatulpat auttoivat jonkin verran) ja päätä särki. Ajatus toisesta yöstä samoissa olosuhteissa tuntui sietämättömältä.

Tunsin voimakkaan sisäisen kehotuksen meditoida muodostaakseni selkeän kuvan tilanteestani, jotta voin ottaa kantaa asioihin. En halunnut olla terveydentilaani koskien ainoastaan lääkäreiden aivoitusten varassa. ”Kuinka voin koota ajatukseni ja meditoida täällä potilashuoneessa, jossa hoitajat toimittelevat asioitaan non-stop ja huonekaverillani on jatkuvasti vieraita”, kyselin itseltäni. Avustajani löysi laukustaan yhden bluetooth-korvakuulokkeen. Se oli parempi kuin ei mitään.

Kuuntelin illalla kännykälläni Youtubesta meditaatiomusiikkia rauhoittaakseni mieleni. Minulla oli korvakuuloke toisessa korvassani ja korvatulppa toisessa. Huonekaverin keskustelu häipyi taka-alalle. Kahden tunnin kuluttua korvakuulokkeen virta loppui. Mitäs nyt?

Vaihdoin musiikivideon toiseen ja jätin sen hiljaa soimaan yöpöydälleni voidakseni keskittää ajatukseni. Pian musiikki alkoi soida korvissani yhtä voimakkaasti kuin jos minulla olisi ollut korvakuulokkeet. Ajattelin, että ehkä minun pitäisi hiljentää ääntä, ettei vierustoverini häiriinny.

Keskittäessäni ajatukseni musiikkiin se vei minut suoraa päätä siihen hyvän olon tilaan, jossa halusin olla. Olin kuin naurava buddha. En ajatellut mitään. Vaivuin yhä syvemmälle hyvään olooni. Minulla on kaikki mitä tarvitsen: rakastava sydän ja triljoonia täydellisiä kehon soluja. Se oli yksi kiitollisimmista ja rakkaudentäyteisimmistä hetkistä, joita olen kokenut. Minulla oli vaipat päällä ja olin hyvin iloinen siitä, että sain kerrankin nauttia olostani ilman tarvetta huolehtia vessassa käynnistä.

Välillä keskustelu naapuripaikalla lakkasi kokonaan ja huoneessa vallitsi ylimaallinen rauha. Vain musiikki soi taustalla. Iltateen jälkeen hoitajat vaihtoivat vaippani, pesin hampaat ja menin nukkumaan. Ennen nukahtamista yritin pukea terveydentilaani koskevat näkemykseni verbaaliseen muotoon. Yöllä vierustoverini ei kuorsannut tai en ainakaan kuullut sitä. Nukuin kuin tukki aamuun asti. Aamulla pystyin esittämään lääkäreille selkeästi oman kantani kokonaistilannettani ajatellen.

Kehon puhdistus meditaatiossa

Olin kotiutunut edellisenä iltana sairaalasta. Seuraavana päivänä minua huimasi ja olin niin väsynyt, etten pystynyt ajattelemaankaan mitään. Kehoni oli täynnä tutkimusten aikana suoniini ruiskutettuja ja lirutettuja vierasaineita, kuten nukutus- ja varjoaineita ja luoja ties mitä. Menin päivällä nukkumaan ja herättyäni illansuussa olin hyvin positiivisella mielellä. Maltoin tuskin odottaa, että sain meditoida ja kuunnella (ja katsella) meditaatiomusiikkivideon televisiostani.

Kuuntelin koko kolmetuntisen musiikkivideon läpi. Videon loputtua nostin hetken mielijohteesta viittani helmaa. Reiteni ja ylävartaloni oli kauttaaltaan punertavan laikukas ja täynnä puna-valkoisia täpliä, ikään kuin minulla olisi ollut joku rokkotauti. ”Olen allerginen meditoinnille”, egoni sanoi. Minulla oli kuitenkin sisäinen varmuus siitä, että kehossani oli käynnissä suursiivous. Tunne vahvistui kun huomasin, että toisin kuin aikaisemmin päivällä, pissani oli hyvin sameaa ja likaisen näköistä.

Seuraavana päivänä meditoin saman 528 Hz musiikin soidessa seitsemän tuntia. Halusin uppoutua hyvän olon tunteeseen. Tuntien kuluessa huomasin, että ”rokkoihottuma” levisi. Illalla reidet ja ylävartalo etupuolelta olivat aivan punaiset. Ihottuma oli hieman turvonnut päältä, kuten palovammoissa. Se ei kuitenkaan tuntunut miltään, lukuun ottamatta pientä kuumotuksen tunnetta kun ihoa koski.

Kehoni tuntui poistaneen vierasaineet kehostani nopeutetussa menettelyssä. Minulta tuli sameaa, verensekaista pissaa, jossa näytti olevan verisiä limakalvonpalasia. Oloni oli kevyt ja iloinen. Kun näin sairaalatutkimuksia koskevat paperit työpöydälläni ne tuntuivat olevan jonkun toisen henkilön papereita.

Kehomme älykkyys

Kirjoitan artikkelissa Jumalan temppeli sydämessäni, että jumalallinen puoli meissä on kuin metsän siimeksessä piilossa oleva vanha kaivo, jonka kansi on täysin sammalen, lehtien ja risukon peitossa. Kannen maatuvat kerrokset ovat egon painolastia ja raivattuamme pääsyn kaivolle meillä on suora yhteys elämän lähteeseen, joka on intuitiivinen mielemme.

Tämä kaikki on suurenmoista, ihmeellistä ja ihanaa. Jumalallinen puoli meissä ei kuitenkaan rajoitu sydämeemme. Koko kehomme on Jumalan temppeli. Se koostuu triljoonista soluista, jotka ovat älyllisiä olentoja. Niillä on suora yhteys alkuenergiaan, joka on kaiken olevaisen kasvualusta. Ne toimivat vetovoiman lain alaisuudessa, tietävät tehtävänsä ja tietävät tarkalleen, mitä tarvitsevat tehtävistään suoriutumiseen. Niillä on siis itsessään kyky ylläpitää kehon kuntoa ja terveyttä, jos niillä on jatkuvasti yhteys alkuenergiaan.

Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, sillä suurin osa ihmisistä elää egotietoisuuden tasolla. Kaikki perustuu vapaaseen tahtoon ja kehon solut ovat egon ”armoilla” sen suhteen, onko niillä yhteys alkuenergiaan. Solut eivät automaattisesti pidä yllä kehon kuntoa ja terveyttä. Egomme luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin intuitiivinen mielemme tai älylliset solumme, ja ne ovat alisteisia egon ajatuksille, käsityksille ja uskomuksille. Ne voivat toimia vain egon asettamissa rajoissa.

Me voimme kuitenkin tietoisesti rikkoa egon luoman noidankehän. Kun sammutamme meditaatiossa egon vastahakoiset ajatukset ja hämmentyneen mielen, energiamme alkaa värähdellä intuitiivisen mielemme kanssa samalla taajuudella, solut saavat yhteyden alkuenergiaan ja voivat toteuttaa alkuperäistä tarkoitustaan.

Ne poistavat kehostamme kuonan ja vierasaineet, hajottavat vieraat elementit atomeiksi ja huuhtelevat ne viemäriin ja pitävät yllä terveyttämme ja fyysistä kuntoamme. Kysymys on vain siitä, sallimmeko sen tapahtua.

 

Lue myös:

Toiminnallinen tunneäly
Musiikkiakupunktio
Keho on suunniteltu parantamaan itsensä

Videot:

528 Hz Positive Energy (Love Frequency) | Miracle Healing Frequency | Ancient Frequency Music | Detox Your Heart

Dr. Lee Bartel (TEDx talks): Music Medicine: Sound At A Cellular Level

Abraham Hicks: Recreate perfect body cells
Abraham Hicks: You Are so Close To Manifest What You Want

 

5-4-3-2-1-Share

Be the change you wish to see in the world.

 

Esther Hicks kanavoi kollektiivista tietoisuutta, jota hän kutsuu nimellä Abraham ja joka opastaa ihmiskuntaa aineellisen maailman ulkopuolella ikuisuudessa, jota kutsumme taivaaksi. Abraham sanoo, että ennen syntymistään aineellisiin kehoihin tähän rajalliseen ajan ja paikan maailmaan, ihmiset ovat ikuisuudessa eläviä henkiolentoja ei-aineellisessa maailmassa, mikä on puhdasta positiivista energiaa. Se ei tunne vastakohtia, joten ihmiset syntyvät fyysisiin kehoihin ja omalla luomistyöllään maan päällä vaikuttavat universumin laajentumiseen selkeyttäen sen tietoisuutta.

Syntyessään fyysisiin kehoihin ihmiset säilyttävät ei-aineellisen energiakehonsa, joka elää vetovoiman lain alaisuudessa. Siten säilytämme yhteyden ei-aineelliseen maailmaan. Tämä yhteys on sisäinen olentomme, joka on jumalallinen puoli meissä. Sen olemus on rakkaus ja se on korkein värähtelytaajuus, joka tuntee läpikotaisin henkilökohtaisen hengellisen tiemme. Aina kun elämässämme kohtaamamme vastakohdat saavat meidät asettamaan henkilökohtaisia mieltymyksiä ja tavoitteita asioiden suhteen, sisäinen olentomme ottaa ne omakseen ja kerää kaikki niitä vastaavat ja tukevat komponentit energiapyörteeseemme, jota Abraham kutsuu nimellä vortex. Näin sisäisellä olennollamme on hallussaan kaikki, mitä ikinä osaame toivoa ja haluta. Asioiden toteutuminen on täysin riippuvainen siitä, minkälainen suhde meillä on itsemme jumalalliseen puoleen eli onko egomme sisäisen olentomme yhteistyökumppani.

Jumalallisen puolen lisäksi meillä on fyysisen kehon tietoisuus eli egotietoisuus. Abraham sanoo, ettei ihmisten missään tapauksessa pidä demonisoida egoa. Sillä on tärkeä tehtävä sisäisen olennon rinnalla. Egon tehtävänä on tutkia ja siivilöidä asiat oman kokemuksen pohjalta ja käyttää tunteisiin perustuvaa ohjausjärjestelmää määrittämään sen, mitä henkilö kussakin tilanteessa haluaa ja ei halua ja mihin haluaa keskittyä. Abraham korostaa, että myös ei-aineellinen maailma hyötyy ihmisten elämänkokemuksista fyysisissä kehoissa ja kokemusten aikaansaamasta henkisestä kasvusta ja tietoisuuden laajenemisesta. Henkinen ja aineellinen maailma ovat erottamasti kietoutuneet toisiinsa.

Negatiiviset tunteet ovat merkki siitä, että sisäinen olentomme on asiasta eri mieltä kuin egomme eli energiamme on jakautunut. Tunnemme surua, jos vaalimme mielessämme kuvaa itsestämme tai jostakin asiasta, joka ei vastaa sisäisen olentomme vaalimaa kuvaa samasta asiasta. Jos energiamme on jakautunut Vetovoiman laki vastaa tähän yhtä epämääräisesti kuin säteilemämme energia on. Löytääksemme totuuden ja voidaksemme voimallisimmin toteuttaa sitä mitä egomme haluaa meidän on virittäydyttävä samalle värähtelytaajuudelle sisäisen olentomme kanssa.

Todellisen voimamme hyödyntäminen

Abraham sanoo, että oleminen jumalallisen puolen kanssa samalla värähtelytaajuudella on luonnollinen olotilamme. Abraham vertaa tätä olotilaa korkkiin, jonka luonnollinen olotila on kellua veden pinnalla. Ihmisten energia värähtelee kuitenkin useimmiten eri taajuudella sisäisen olentomme kanssa, joten pidämme korkkia pinnan alla.

Egolla on tärkeä tehtävä tutkia aineellisen maailman vastakohtia viiden aistielimen avulla ja osoittaa henkilökohtaiset mieltymykset, mutta maailman vetovoima (painovoima) pitää ihmismielen kiinni aistein havaittavassa maailmassa. Emme ole kykeneviä nousemaan ajan ja paikan yläpuolelle ja ajatuksemme on ehdollistunut kulloisenkiin tilanteeseen. Määrittelemme itsemme tilanteiden ja tapahtumien mukaan.

Abrahamin mielestä ihmisten vastahakoisuus lyöttäytyä yhteen sisäisen olentonsa kanssa on uskomatonta. Hän vertaa ihmisten suhtautumista jumalalliseen puoleen itsessään tilanteeseen, kun joku haluaa rakentaa takapihalleen uima-altaan. Urakoitsija ehdottaa, että voimme kaivaa montun käyttämällä kaivinkonetta tai pikkulusikkaa. Tässä analogiassa kaivinkone on sisäinen olentomme ja pikkulusikka egon luomisvoima. Suurimmalla osalla ihmisistä on hyvin vaikea tehdä hengellistä päätöstä jumalallisen puolensa ja egon välillä, joten ihmiset jatkavat uima-altaiden kaivamista pikkulusikalla.

Ihmiset ovat ehdollistuneet ajattelemaan, että tulosten saavuttaminen vaatii kovaa työtä, kamppailua ja uhrauksia. Ehdollistuneisuuksien ja epäilevän mielen noidankehästä on kuitenkin hyvin helppo irtautua. Sisäisen olentomme näkökulmasta ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka paljon huonoa karmaa olemme keränneet päällemme. Ainoa, mikä merkitsee on se, mitä päätämme tehdä nyt.

Ihmisten ei tarvitse kuin tehdä päätös, että he haluavat palvella sisäistä olentoaan. Tämä onnisttuu kun aloitamme päivämme meditaatiolla, jossa sammutamme 15 minuutin ajaksi egon ehdollistuneet ajatukset ja epäilevän mielen. Pelkästään tämä mielen tyhjentyminen saa energiamme nousemaan ja virittäytymään sisäisen olennon kanssa samaan linjaan. Kun pystymme ylläpitämään energiamme korkeaa värähtelytaajuutta näemme asiat ja tapahtumat rakkauden silmin, sillä rakkaus on sisäisen olentomme perusolemus.

Ajatusten sammuttaminen on meditoinnin lähtökohta, mutta kaikki ajatukset eivät ole egon ajatuksia. Abraham sanoo, että ihmisten tulisi erottaa se, koska he ajattelevat (ego ajattelee) ja koska he saavat ajatuksen. Silloin kun saamme ajatuksen (receive a thought), se on viesti sisäiseltä olennoltamme. Sisäisen olennon viestit erottaa egon ajatuksista parhaiten se, etteivät ne ole verbaalisia. Ne ovat pikemminkin impulsseja ja mielikuvia.

Kirjoittaessani näitä blogitekstejä olen alusta lähtien halunnut jättää niistä pois egon äänen. Olen halunnut keskittyä siihen, mikä tulee sydämestäni. Minusta tuntuu kuin olisin jatkuvasti kalassa elämän lähteellä. Vedessä on jatkuvasti siima, jota seuraan. Joskus minulla on vain tunne, että mieleeni on nousemassa mielikuva jostakin asiasta. En välttämättä edes tiedä, mitä asia koskee. Kun kaikessa rauhassa kelaan verkkaisesti siimaa ylös asiat selkenevät mielessäni ja tehtäväni on pukea ajatukset verbaaliseen muotoon.

Usko ja halu uskoa

Kun olen kuunnellut Abrahamin opetuksia minulle on vähitellen selvinnyt, mitä minulle tapahtui sen viikonlopun aikana kun tulin niin sanotusti uskoon jouluna 1983. Kerron uskoontulostani artikkelissa Jumalan temppeli sydämessäni. Olin veljeni luona vierailulla ja kuuntelin korvat höröllä hänen palavaa tunnustustaan hänen uusista, Raamattuun liittyvistä oivalluksistaan.

Hän sanoi, että Raamatun ilosanoma on yhtä yksinkertainen kuin se, kun saat postista ilmoituksen, että sinulle on tullut paketti: se muuttuu todeksi vain, jos uskot ilmoitukseen. Tämä totuus löi tajuntaani kristallinkirkkaana: saamme sitä, mihin uskomme. Oivallus sai energiani välittömästi virittymään sisäisen olentoni kanssa samaan linjaan. Se muutti asenteeni itseeni ja toisiin ihmisiin täydellisesti. En enää ajatellut negatiivisia asioita. Siellä, missä ennen näin uhkaa, jolta minun täytyi suojella itseäni, näin nyt enemmän tai vähemmän elämänsä kanssa eksyksissä olevia ihmisiä. Minulla oli voimakas tunne siitä, että toimimalla aktiivisesti rakentavassa yhteistyössä muiden kanssa en pelkästään parantanut omaa tilannettani, vaan pystyin vaikuttamaan myös muiden elämään.

Abraham pitää tärkeänä, että teemme aina sitä, mitä haluamme vaalien positiivisia tunteita ja toimimme sisäisen olentomme ohjauksessa tavoitteittemme toteuttamiseksi. Itse kirjoitin syyskuussa 2012 artikkelin, että haluamisen sijaan meidän pitäisi pikemminkin keskittyä siihen, mitä tarvitsemme. Tähän liittyen minulla oli vuodenvaihteessa kokemus, joka valotti minulle sitä, miksi meidän pitäisi kuunnella sitä, mitä haluamme.

Löysin viime kesänä nettikaupasta ihastuttavan mekon, joka oli juuri minun näköiseni. Täydellinen minulle. En kuitenkaan tilannut mekkoa heti ja kuukausien vieriessä katselin mekkoa nettisivulla ja ajattelin aina: En tarvitse sitä nyt … en tarvitse sitä nyt … en tarvitse sitä nyt… Joulun aikaan minun kokoni oli loppuunmyyty. Jäljellä oli koko, joka oli minulle aivan liian suuri. Ajattelin kuitenkin, että voin ommella siitä itselleni sopivan.

Tilasin mekon ja sain vuorokauden sisällä sähköpostin, että myös suuret koot on loppuunmyyty. Egoni alkoi välittömästi sättiä ja syytellä minua siitä, että olin pilannut tilaisuuteni hankkia täydellinen vaate odottamalla liian kauan. Olin ärtynyt. Miksi universumi ei toimita minulle mitä haluan! Pystyin kuitenkin yhä näkemään mielessäni itseni puettuna kyseiseen mekkoon. ”Sen täytyy merkitä jotakin”, ajattelin ja seurasin impulssia mennä katsomaan nettisivulta jotakin muuta. Kyselin itseltäni, miksi minun täytyy katsoa jotakin muuta kun tilaamani mekko on ainut asia, jonka haluan. Ajattelin, että asiassa on ehkä jotakin, mitä en ymmärrä.

Menin sivustolle ja avasin sivun, jossa oli esillä kaikki uuden vuoden alennusmyynnin tuotteet. Selasin niitä ja päästyäni kolmannelle sivulle tiesin, miksi olin tullut sivustolle ”etsimään jotakin muuta”. Kuvassa oli haluamani mekko pitkänä mallina. Olin nähnyt sen useita kuukausia aikaisemmin, mutta ajattelin, että se on epäkäytännöllinen vessakäyntejä ajatellen. Siksi halusin mallin, joka ulottui polvien yläpuolelle. Nyt ajattelin, että voin käyttää mekkoa pitkänä kun ompelen siihen taakse halkion, ellei siinä jo ole sellaista. Halutessani voin lyhentää mekon ja minulla olisi käytössäni runsaasti kaunista kangasta muuhun käyttöön.

Lähetin välittömästi asiakaspalveluun viestin, että halusin loppuunmyydyn mekon tilalle saman mekon pitkän mallin. Se oli saatavissa minun koossa. Se oli jonkin verran kalliimpi kuin lyhyt malli ja kysyin, mihin voin maksaa erotuksen.

Seuraavana aamuna herätessäni minulla oli mielessäni kuva, jossa olin pukeutuneena tilaamaani mekkoon. Kun avasin puhelimeni sain viestin, jossa asiakaspalvelu lähetti minulle linkin ja ohjeet, miten maksan hintaerotuksen. Riemuitsin sisäisen olentoni kanssa siitä, että olin toiminnallani ohjannut asiat oikeille raiteille.

 

Lue myös:

Jumalan temppeli sydämessäni
Vallanhimosta rakkauden voimaan
Vetovoiman lain puoleensa vetämiä mietteitä
Mitä tarvitsemme?

Floryday – Ihastuttavia mekkoja naisille (jopa kokoon 5XL, rinnanympärys yli 150 cm):

Videot:

Abraham Hicks: Tapping into your power
Abraham Hicks: Letting Go IS Getting Into The Vortex (Clearest Explanation)
Abraham Hicks: Into the Vortex

Abraham Hicks: This Is Your Life From the Non-Physical’s Perspective!
Abraham Hicks: Role of Ego
Abraham Hicks: The Two Aspects of You
Abraham Hicks: Explanation of your higher self (the Vortex)

Abraham Hicks: Recreate Perfect Body Cells
Abraham Hicks: Are you splitting your energy
Abraham Hicks: Getting Unstuck from What Is

 

5-4-3-2-1-Share
1234...10...
5-4-3-2-1-Share
Do NOT follow this link or you will be banned from the site!