Siihen aikaan kun vammauduin näin itseni luonnollisena osana fyysistä ympäristöäni, johon minun piti vammoineni sopeutua. Ei tullut mieleenkään, että ympäristö saattoi olla ’vammainen’: että se estää minua toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla. Vuosikymmenten varrella olen huomannut, että ympäristöllä on hyvin suuri vaikutus siihen, miten voin toimia ja minkälaista haittaa minulle liikuntavammastani …
Kun vammauduin yli 30 vuotta sitten tulin tietoiseksi liikuntarajoitteestani, mutta henkisellä tasolla olin sama henkilö kuin aikaisemmin. Näin sairastumiseni samoin kuin useimmat ihmiset: negatiivisesti. Minulle ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisin ollut jollakin tavalla vajaa tai epäkelpo. Tulin ensimmäisen kerran ajatelleeksi, että olin aina saanut mitä halusin. Se …
Olin juuri ennen kohtalokasta uudenvuodenaattoa vuotta aikaisemmin saanut kouluni opinto-ohjelman päätökseen. Edessäni oli vain tutkinto, joka olisi sinetöinyt koulun päättymisen ja tehnyt minusta kypsän pyrkimään korkeampaan koulutukseen. Olin suorittanut tutkinnon ensimmäiset kokeet ollessani kuntoutuskeskuksessa. Keväällä 1980 suoritin tutkinnon toisen osan. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt keskittyä fyysiseen kuntoutumiseen. Kun olin …
Kotiuduttuani yhdeksän kuukauden sairaala- ja kuntoutuslaitoshoidon jälkeen 1979 kaikki muistoni edellisiltä kuukausilta sairaalassa ja kuntoutuskeskuksessa vaipuivat pimentoon. Tunsin olevani kertakaikkisen yksin vammani kanssa. Lääketiede oli tehnyt voitavansa hyväkseni ja nostanut minut jaloilleni. Tämän jälkeen minun tuli itse löytää keinot elämäni jatkumiseksi. Vasen puoli kehostani oli edelleen halvaantunut enkä pystynyt puhumaan. …
Vammauduttuani minulla oli alusta lähtien selkeästi tunne, että ei ollut niinkään tärkeää, että sain elämässäni mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia. Tärkeämpää oli, että opin tarkastelemaan kokemuksiani mahdollisimman monesta eri näkökulmasta, sillä todellinen tutkimusmatka oli mielestäni asioiden tarkastelemista mahdollisimman monesta eri vinkkelistä. Uskon, että minulla on vielä monta näkökulmaa tutkimatta kokemusteni suhteen. …
Tekstissäni ”Esimakua tulevasta” kirjoitin, että löysin kestävän pohjan elämälleni yli 30 vuotta sitten vanhan itämaisen hymnin sanoissa. Olen iloinen, että voin nyt rinta rottingilla katsella mennyttä ja sanoa, että näin kaikki tapahtui. Minulla ei kuitenkaan ollut harmainta aavistusta, mitä minulle tapahtui kun olin tapahtumien keskiössä. En ollut edes tietoinen, mitä …
3.7.1979, tasan 33 vuotta sitten elämäni oli käännekohdassa, kuten nyt 3.7.2012, kun avaan tämän blogin. 33 vuotta sitten olin uudenvuodenaattona sairastanut aivoinfarktin ja viikon tajuttomuuden jälkeen löysin itseni sairaalasta puhekyvyttömänä ja täysin halvaantuneena. Puolen vuoden sairaalahoidon jälkeen sain paikan kuntoutuskeskuksesta. Talvipakkaset ja sairaalan potilashuoneen ikkunalla kukkiva joulutähti olivat vaihtuneet …