Sain seisomapyörätuolin käyttööni jokseenkin tasan vuosi sitten. Kirjoitin siitä ensivaikutelmieni pohjalta lyhyen esittelyn. Pyörätuolin vuosipäivän kunniaksi ajattelin laajentaa esittelyä, sillä käytön aikana olen huomannut, että Levo C3 suunnittelijat ovat ajatelleet (lähes) kaikkea. Toivon myös, että kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta pyörätuolien suunnittelijoille ja myyjille ja käyttäjille laajemminkin.
Levo C3 pituus on jalkalaudat ylösnostettuna vajaa 100 cm. Se tarkoittaa, että pyörätuoli kääntyy 360° ympyrässä, joka on läpimitaltaan 100 cm. Massiivisuudestaan huolimatta tuoli on siis hyvin ketterä.
Erittäin positiivinen asia, jonka käytön aikana huomasin on se, että pyörätuolissa ei ole kovia ulkonevia kulmia, jotka ovenpieliin osuessaan hioisivat ne karrelle. Levo C3 saattaa kuitenkin kääntyessä vahingoittaa maalipintaa.
Kovien ulkonevien kulmien puuttumisen ansiosta minun ei tarvitse myöskään pelätä kääntyessäni, että rikkoisin kaapin lasiovet, kuten minulle kävi takavuosina kun pyörätuolin ulkonevat kaatumisesteet töksäyttivät oven rikki.
Kun Levo C3 on perus istuma-asennossa, takapyörät antavat hyvän tuntuman tuolin pituuteen. Ne ovat kuitenkin tuolin ”heikoin lenkki”. Vuosien aikana olen useamman kerran joutunut ongelmiin, kun esimerkiksi laukun hihna tai sähköjohto on kiertynyt pyörän akselin ympäri.
Pari kuukautta sitten tablettitietokoneen laturin johto kiertyi pyörän ympäri, vaikka olin siinä tilanteessa hyvin tietoinen vaarasta. Tabletti teki ilmalennon lattialle. Onneksi se selvisi rytäkästä vahingoittumattomana ja sain muutamalla harkitulla liikkeellä vapautettua laturin johdon pyörästä. Vain pari päivää sitten vinssimallisen pyykkitelineeni naru kiertyi takapyörän akselin ympäri. Onneksi minulla oli siinä tilanteessa sakset käsillä ja pääsin kiipelistä katkaisemalla narun. Mitä, jos minulla ei olisi ollut saksia? Kenelle olisin soittanut keskellä yötä ja pyytänyt vapauttamaan minut pinteestä? Puhelimeni oli toisessa huoneessa, eikä siinä ole kauko-ohjausta.
Olisi suunnaton apu, jos pyörätuolissa olisi peruutuskamera, jonka avulla voisi seurata takapyörien kulkua.
Yksi Levon piilevä vaaratekijä on polvien väliin kiinnitettävä polvituki. Polvituen edessä on molemmista päistä avoin tanko, joka melkein kutsuu erilaisia rihmoja takertumaan itseensä. Useita vuosia sitten pyörätuolini riuhtaisi kahvinkeittimen pöydältä, kun sen johto takertui pyörätuolissa olevaan aukkoon. Onneksi kahvipannu oli tyhjä. Olisi syntynyt iso sotku, jos kuuma kahvi olisi lentänyt ympäri huonetta.
Näiden elämää hankaloittavien ”aukkojen” vastapainoksi Levon seisomapyörätuolissa on käsinojien alla kisko, johon on helppo asentaa erilaisia elämää helpottavia apuvälineitä. Ensimmäistä kertaa pyörätuolillani on apukäsi, johon voi laittaa matkapuhelin tai tablettitelineen. Kiskoon voi myös kiinnittää käsilaukun, työkalupakin tai tarvittaessa apupöydän.
Levon tuolissa on uloskääntyvä ohjausyksikkö, mikä mahdollistaa ajamisen mahdollisimman lähelle pöytää. Kotioloissa pöydän lähelle ajaminen ei ole ongelma, sillä pöytäni ovat sähköisesti korkeussäädettäviä, mutta liikkuessa kodin ulkopuolella uloskääntyvä ohjausyksikkö on erittäin hyvä ominaisuus. Joissakin tilanteissa toimintaa helpottaa huomattavasti se, että ohjausyksikön voi siirtää sivuun.
Elämänmuutos
Sain ensimmäisen seisomapyörätuolin 2000-luvun alussa. Se oli ensimmäisen sukupolven seisomapyörätuoleja. Levo C3 verrattuna se oli hyvin heikkorakenteinen ja paljon huoltoa vaativa, eikä se saanut minussa aikaan tunnetta, että seisominen on luonnollisin asentoni.
Tosin saattaa olla, että olin itse lähtökohtaisesti virittäytynyt asiaan henkisesti eri tavalla. Joka tapauksessa Levo C3 vankka rakenne ja toiminnallisuus antaa istumiseenkin täysin erilaisen tuntuman tavalliseen pyörätuoliin verrattuna. Tuolissa seisominen tai puoli-istuvassa asennossa oleminen tuntuu istumista luonnollisemmalta.
Menestymisemme riippuu aina siitä kuinka nopeasti ja hyvin sopeudumme uuteen tilanteeseen. Seisomaan nousu pakotti minua tarkastelemaan tilannettani uudesta näkökulmasta. Minulla on yliaktiivinen virtsarakko, jonka syyt ovat neurologiset ja joka on alkanut vaivaamaan minua viime vuosina. Kun urologi tutki asiaa pari vuotta sitten sairaalassa pidin viikon verran päiväkirjaa nestekierrostani. Pahimmassa tapauksessa kävin päivän aikana 13 kertaa vessassa kun join tunnin välein 2 dl vettä.
Vaikka sainkin rakko-ongelmiin lääkityksen, mikä paransi tilannettani huomattavasti, seisomapyörätuolilla käynti vessassa ei tuntunut luontevalta. Seisominen vaatii polvituen ja erinäisiä virityksiä, mutta mutkattomuudestaan huolimatta kaikki tuntuu turhalta veivaamiselta pelkän rakontyhjennyksen vuoksi.
Naisten seisaaltaan pissaaminen
Minun piti löytää keino pissata seisaaltaan, jotta pystyin seisomaan koko päivän ja sain seisomisesta parhaimman hyödyn. Pyöriteltyäni ajatuksiani mielessäni muutaman päivän heräsin eräänä päivänä mielessäni selkeä ajatus, että minun tarvitsee saada pissaränni. Soitin heti ystävälleni, joka on kirvesmies ja tehnyt minulle paljon apuvälineitä ja erinäisiä asennuksia. Selitettyäni ajatukseni hän sanoi uskovansa, että tällainen apuväline on jo keksitty. Hän kehoitti minua googlaamalla etsimään sen. Hakusanoista hän ei osannut sanoa mitään.
Kirjoitin Google-hakukenttään ’pissaa seisten’ ja johan alkoi löytyä ratkaisuja ongelmaani. Tunnin aikana olin löytänyt useita vaihtoehtoja (gogirl, Sheewee, pStyle, Pibella) ja katsonut videoita seisaaltaan pissaavista naisista.
Tuntui kuin olisin katsonut maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Mieleeni tuli ne lukemattomat kerrat, jolloin tämä yksinkertainen apuväline olisi helpottanut arkeani huomattavasti, varsinkin opiskellessani Kiinassa.
Seisomapyörätuolia ajatellen nämä pissaamisen apuvälineet olivat kuitenkin kaikki liian lyhyitä. Päätin kuitenkin kokeilla pStyle ’ränniä’, sillä sitä sai varmasti helposti jatkettua.
Kiristimme sen päähän läpimitaltaan 19 mm letkun nippusiteellä ja se toimi hienosti. Kokeiltuani aikani apuvälinettä havaitsin, että se toimii tilanteissa, jossa rakko ja virtsan pidätyskyky toimii normaalisti. Muussa tapauksessa rakon tyhjennys aiheuttaa turhaa stressiä.
Täytyi siis ajatella jotakin muuta. Ja se ’jokin muu’ oli minulla jo käytössä: Hankin itselleni aikaisemmin yökäyttöä varten pehmeitä lateksista tehtyjä Uribag pissapulloja. Tulin ajatelleeksi, että ehkä voin käyttää samoja pulloja myös päiväsaikaan.
Ompelimme pulloille froteepussin ja niistä tuli minulle erittäin käyttökelpoinen mobiilivessa. Alkujaan olin skeptinen pullojen heppoisalta tuntuvan korkin takia, mutta se on käytössä osoittautunut hyvin tiiviiksi. Huolellisen sulkemisen jälkeen pullo ei vuoda tippaakaan.
Pissapussin (talteenottopussi) tilavuus on 1,1 litraa, mutta naiset voivat makuukäytössä täyttää sen korkeintaan puolilleen. Siksi niitä on hyvä olla varastossa useampia, riippuen tietysti käyttötarpeesta. Puhdistan ne liottamalla niitä aika ajoin väkiviinaetikassa. Suuaukon puhdistan toisinaan desinfiointiaineella.
Seisojan uudet vaatteet
Kun oli löytänyt mobiilivessan se tarvitsi tietysti yhtä käytännöllisen vaatetuksen, johon pissapussi sulautuu saumattomasti. Tässä pulmassa avukseni tuli Superhessu, jolla on juuri tarkoitukseeni sopiva asu, aikuisten potkupuku. Väljä potkupuku on lämmin ja mukava päällä ja sen etuosassa oleva kaksisuuntainen vetoketju toimii sepaluksena. Takapuolella on helposti avautuva ’tuhkaluukku’ varsinaisia vessakäyntejä varten.
Lue myös:
Uribag virtsapullo, naisten malli
Mulletoi.com: Aikuisten potkupuku
Video:
Stand up and pee with the pStyle