Onnellista sian vuotta 2019!

 

Meillä on edessämme maasian vuosi (5.2.2019 – 24.1.2020). Sika eläimenä on ollut Kiinassa niin tärkeä, että kotia ja perhettä merkitsevässä kirjainmerkissä on sika katon alla (sika = 豬, koti,perhe = 家). Itse olen maasika vuodelta 1959 ja tunnen, että tuleva vuosi tulee olemaan minun vuoteni. Tähän ei viittaa pelkästään tunne sisälläni, vaan myös menneet vuosikymmenet. Kaikki sian vuodet – 1971, 1983, 1995 ja 2007 – ovat olleet käännekohtia elämässäni.

Ne eivät ole olleet virstanpylväitä siinä mielessä, että olisin sian vuonna saavuttanut erityistä menestystä, vaan ne ovat olleet käännekohtia, jolloin henkinen kasvu ja itsenäisyyteni on ottanut uuden suunnan.

Kun sian vuosi alkoi vuonna 1971 olin 11 vuoden ikäinen. Äitini oli kuollut muutama kuukausi aiemmin ja olin sisarusteni kanssa muuttanut sijaiskotiin. Kun minulla ei ollut vanhempia tunsin olevani joka suhteessa itse vastuussa teoistani. Lapsena ja varhaisnuoruuden vuosina en voinut koskaan heittäytyä tilanteisiin ja antaa virran viedä. Halusin pitää tiukasti ohjat käsissäni.

Kun aloitin ensimmäisen rakkaussuhteeni tämä tiukka itsekontrolli aiheutti valtavan sisäisen ristiriidan, joka johti sairastumiseeni ja suhteen päättymiseen. Vaikea fyysinen vammani pakotti minut katsomaan itseäni ja koko maailmaa uudesta näkökulmasta. Itsenäisyyden ja vastuun tunne vahvistuivat ja 1983 sian vuonna muutin ensimmäiseen omaan asuntoon, jossa pystyin toteuttamaan ominta itseäni. Pian tämän jälkeen tulin uskoon ja Raamatun opeista tuli peruskallioni.

Uskoontuloni eheytti minut sisäisesti. Minua ympäröi hunajainen, käsinkosketeltava rakkauden energia. Olin kuin pilvessä eli huumeessa. Tunsin leijuvani. Ihmiset kokevat jotakin samankaltaista rakastuessaan. En enää nähnyt maailmaa ja muita ihmisiä uhkana, vaan ihmiset olivat enemmän tai vähemmän eksyneitä lampaita. Minulla oli vastuu ennen kaikkea itsestäni, mutta uudet oivallukseni saivat minut näkemään oman vastuuni ihmiskuntaa kohtaan. Aiemmin olin enemmän tai vähemmän tuuliajolla, enkä tuntenut pystyväni merkittävästi parantamaan tilannettani. Uuden asenteeni ansiosta kohdensin energiani elämäni tietoiseen johtamiseen.

Ihmissuhteeni paranivat (paitsi veljeeni, jonka ansiosta tulin uskoon, mutta se on toinen tarina). Katkolla ollut ystävyyssuhteeni Andrén kanssa sai uutta tuulta. Noin vuosi uskoontuloni jälkeen puheeni parani spontaanisti (kirjoitan siitä artikkelissa ”Muuntuva maailma”). Kun pystyin keskustelemaan ihmisten kanssa aloitin opintoni: ensin kansanopistossa Suomessa, sitten Tanskassa ja Saksassa. 1987 pääsin yliopistoon lukemaan saksaa pääaineena. Toinen lukuvuosi toi ohjelmaani kiinan kielen. Sain sähköpyörätuolin voidakseni siirtyä nopeammin paikasta toiseen.

Goethe-instituutissa sain tietää saksalaisesta yliopistosta, jossa oli suomenkielinen saksan kielen kääntäjänkoulutusohjelma. Sen lisäksi yliopisto koulutti kiinan kielen kääntäjiä. En epäröinyt hetkeäkään hakiessani koulutukseen. Kielenkääntäjä oli toiveammattini jo ennen vammautumistani. Ainut ongelma oli raha, mutta uskoin, että opiskelupaikan saatuani myös opintojen rahoitus tulisi järjestymään tavalla tai toisella.

Kaikki sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan. André oli korvaamaton apu asettuessani Saksaan asumaan. Ystävyytemme oli minulle kuitenkin kuin piikki lihassa, sillä olin vuosien kuluessa huomannut, ettei meillä ollut todellista yhteyttä toisiimme. André korosti sitä, että olimme ”vain ystäviä”, mutta raja oli häilyvä. Olin antanut itseni kasvaa henkisesti häneen kiinni. Osa minusta halusi uskoa ihannekuvaan, jonka olin synnyttänyt Andrésta romanttisen suhteemme aikana. Osa halusi käyttää tervettä järkeä ja kehoitti minua lähtemään suhteesta hyvän sään aikana.

Suhteeni Andrén kanssa oli minulle kuin addiktio, josta en päässyt eroon vaikka kuinka yritin. Toivoin kaikessa hiljaisuudessa hänen löytävän elämänkumppanin, jonka jälkeen ystävyytemme kuivuisi kokoon.

Toiveestani huolimatta olin järkyttynyt kun André esitteli minulle naisystävänsä sian vuonna 1995. Ainut asia, jonka hänestä muistan on, kun hän ensimmäisen kerran tavatessamme selitti, kuinka hassuja ulkomaalaiset ovat kun he yrittävät huonolla kielitaidolla sönköttää: ”Minä puolalainen, minä puolalainen.” ”Minä suomalainen, minä suomalainen”, sanoin kuivasti.

Andrén tuleva vaimo oli silmissäni luotaantyöntävä. Minulla ei ollut pienintäkään halua tutustua häneen. Tämä järkytys rikkoi välini Andrén kanssa kertakaikkisesti, mikä oli kokonaisuutta ajatellen vain hyvä asia. Minulta kesti kuitenkin monta vuotta löytää uusi tasapaino.

Sian vuonna 2007 muutin uuteen, isompaan asuntoon. Olin melkein 10 vuotta aikaisemmin saanut opintoni päätökseen ja tein käännöstöitä oman toiminimen puitteissa. Muutto ei ollut pelkästään aineellinen, fyysiseen maailmaan liittyvä asia, vaan se oli minulle henkinen kokemus. Tuntui, että uusi, valoisa tila laajensi tietoisuuttani. Pian muuton jälkeen katsoin elokuvan Zeitgeist, mikä vei henkisen kehitykseni uusille urille, vaikka elokuva itsessään oli äärimmäisen ahdistava. Minulla ei ollut sitoumuksia ja pidäkkeitä, jotka estivät minua ajattelemasta itsenäisesti. Se antoi uudenlaisen vapauden tunteen.

Luomme itse oman todellisuutemme

Vuonna 2012 katsoin Vetovoiman lakia käsittelevän Secret-elokuvan. Aloin tietoisesti kiinnittämään huomiota mahdollisuuteeni luoda todellisuuteni ajatusteni voimalla. Kiinnitin huomiota siihen, millaista energiaa olin kerännyt ympärilleni ja millaista energiaa loin parhaillaan.

Vein suuren osan omaisuudestani kierrätyskeskukseen. Mukaan lukien radioni, joka minulla oli tapana avata ensimmäiseksi joka aamu herättyäni. Se oli ongelma, sillä kuunnellessani päivän uutisia mielialani laski pohjalukemiin, mikä ei ollut mikään hyvä aloitus päivälle.

En ole kuunnellut vuosikausiin radiota, mutta televisiota olen katsellut. Olen ajatellut, että minun on nähtävä, miten maailma ja pimeyden voimat toimivat voidakseni tehdä valistuneita, ajan hermolla olevia päätelmiä asioista ja valita oman kantani. Viime kuukausina olen alkanut kyseenalaistamaan tätä käsitystä.

1980-luvulla minulla ei ollut televisiota lukuunottamatta lyhyttä ajanjaksoa, jolloin siskoni toi minulle televisionsa. Annoin sen hänelle takaisin, sillä koko aikana kun telkku oli käytössäni siellä ei ollut kuin yksi dokumentti, jota pidin katsomisen arvoisena.

Hankin oman TV:n kun älytelkkarit tulivat markkinoille ja pystyin katsomaan sieltä Youtube-videoita. Olen kuitenkin viime vuosina katsonut paljon myös erilaisia rikossarjoja. Nyt minua häiritsee niiden matalamielinen jälkimaku. Voisin käyttää aikani paremmin, jotta energianiatasoni nousisi. Siihen aion keskittyä tänä vuonna ja tulevaisuudessa.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.” (Efes 5:18) Tästä oli kysymys kun 1980-luvulla uskoon tullessani tunsin olevani pilvessä. Energiatasoni, siis sen värähtelytaajuus, oli korkea.
 
Lue myös:

Uusi alku
On aika rehabilitoida ihmiskunta III
Muuntuva maailma

Videot:

Abba: Move On

 432Hz – The Deepest Healing | Let Go Of All Negative Energy
 

5-4-3-2-1-Share

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Do NOT follow this link or you will be banned from the site!