Ollessani ensimmäistä kertaa Kiinassa 1990-1992 vierailin eräässä vanhainkodissa. Se oli iso laitosmainen kerrostalokompleksi, jossa vanhukset asuivat kahden hengen huoneissa pitkien käytävien varrella. Jokainen maksoi ylläpidosta kuukausittain huomattavan summan silloiseen kansan tulotasoon nähden.
Kun kiertelimme laitoksessa minusta oli pöyristyttävä vastakohta siinä, millaiset tilat asukkaille oli järjestetty uskonnon harjoittamiseen ja millaisissa tiloissa heidän täytyi toimia arkipäiväisistä perustehtävistä suoriutumiseen.
Keittiössä kalsealla betonityötasolla oli rivissä yksittäisiä sähköliesiä, elintarvikkeiden säilytykseen asukkailla oli kenkälaatikon kokoinen lokero ilman viilennystä, tiskipöytänä toimi seinään kiinnitetty lavuaari, jossa oli vain kylmän veden hana.
Ajatellessani kuinka paljon jokainen asukas maksoi ylläpidostaan kuukaudessa, mietin kuinka pieni investointi vanhainkodin omistajalta olisi rakentaa asukkaille toimivat yhteistilat. Mutta toisaalta: jos asukkaat olivat tottuneet toimimaan näin, mikä minä olin sanomaan, kuinka olisi parempi elää.
Kun palasin Saksaan eräs kurssikaverini palasi Bangladeshistä. Se oli aikaa, jolloin eräs bangladeshiläinen nainen oli kirjoittanut islamin uskoa arvostelevan kirjan ja joutui lopulta pakenemaan Ruotsiin. Ystäväni kertoi minulle, mitä Bangladeshissä yleisesti asiasta ajateltiin. Itsekin hän oli asiasta samaa mieltä.
Hän selitti, että oli naisen omaa tyhmyyttä, että hän asetti itsensä vaaraan ja joutui pakenemaan. Naisten asema Bangladeshissa oli mikä oli heidän uskontonsa tähden. Se kuului kulttuuriin.
En ollut uskoa korviani. Tämän sanoi henkilö, joka oli syntynyt demokratiassa, jossa sukupuolet ovat teoriassa tasa-arvoisia. Hän piti asemaansa ilmeisesti niin itsestään selvänä, että hän tuntui täysin unohtaneen, että naisen asema Euroopassa ei aina ole ollut yhtä hyvä.
Tasa-arvon saavuttamiseksi on vaadittu rohkeita naisia, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa vallalla olevat normit ja taistella naisten aseman parantamisen puolesta.
Itämaalaisen on yhtä helppo uppoutua uskonnollisiin rituaaleihinsa kuin länsimaalaisen käpertyä pieniin porvarillisiin ympyröihinsä ja antaa muiden hoitaa omat ongelmansa.
Viime viikon olen katsellut Amerikassa elävän syyrialaisen naispsykiatrin, Wafa Sultan (وفاء سلطان), videoita, joissa hän arvostelee voimallisesti islamia.
Välillä hän kuvailee, kuinka suunnaton helpotus hänelle on yksinomaan se, että hän voi liikkua yksin kadulla, eikä kukaan nimittele häntä huoraksi. Tai että hän voi puhua miespuolisen naapurinsa kanssa ilman, että häntä syytetään aviorikoksesta. Tai että hän voi virallisesti olla synnyttämiensä lasten huoltaja.
Wafa Sultan tuntee olevansa etuoikeutettu näiden perusvapauksien vuoksi. Hän haluaa, että kaikki Sharia lain alla elävät naiset ympäri maailmaa voivat nauttia samoista vapauksista.
Suurin osa islamilaisessa maailmassa elävistä naisista on kasvanut tilanteeseensa niin, etteivät he edes näe vankilaa, jossa he elävät. He kärsivät, mutta heille miesten ylivalta on kuin luonnonlaki, jota ei voi muuttaa.
Myös Wafa Sultan alkoi todella kyseenalaistamaan islamin oppeja vasta kun hän muutti Yhdysvaltoihin ja oppi tuntemaan toisenlaisen todellisuuden. Vasta silloin hänellä oli vertailukohtaa siihen, mitä hän naisena koki ja näki kotimaassaan. Wafa Sultan sanoo, että pahin orjuuden muoto on se, kun ihmiset kuvittelevat olevansa vapaita, mutta elävät todellisuudessa vankilassa.
Islamilaiset maat ovat 1400 vuoden ajan olleet suljettuja yhteisöjä. Vasta Internetin aikakaudella niitä ympäröivä muuri on alkanut rapista. Internet puhkaisee viimeisetkin mätäpesäkkeet maailmasta.
On sanottu, että Internetillä oli tärkeä rooli myös entisen Neuvoltoliiton hajoamisessa. Valtaa pitävän eliitin oli vaikea huijata kansaa kun toimintaympäristö muuttui avoimen tiedonvälityksen suuntaan. Kaikki keinotekoiset rakenteet, jotka pyrkivät orjuuttamaan ja alistamaan ihmisiä tulevat romahtamaan.
Islam on ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa se joutuu todella haastetuksi. Wafa Sultan sanoo, että kyse ei ole uskontojen tai kulttuurien yhteentörmäyksestä. Kyse on henkien taistosta, jossa keskiaikainen ja nykyajan rationaalinen ja humaani mielenlaatu törmäävät yhteen.
Tämä henkien taisto on tärkeä molemmille osapuolille, josta parhaimillaan molemmat hyötyvät: muslimit saavuttavat vapauden ja länsimaalaiset oppivat arvostamaan jumalallista perintöä, jonka esi-isämme ovat meille jättäneet.
Se edellyttää sitä, että länsimaalaiset ovat valmiita puolustamaan arvoja, joiden perustalle länsimaiset yhteiskunnat ovat rakentuneet. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, (sanan)vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate eivät missään tapauksessa ole kauppatavaraa.
Muslimit näkevät itsensä uhreina ja hakevat ongelmille aina syytä itsensä ulkopuolelta. Mielestäni meidän ei pidä syyttää heitä siitä. Meidän pitäisi nähdä heidät sellaisina kuin he ovat: traumatisoituneina ihmisinä, joilla on enemmän tai vähemmän vaikea sopeutua yhteiskuntaan ja jotka tarvitsevat ennen kaikkea henkistä tukea.
Suomessa on yhdistys, Uskontojen uhrien tuki (UUT ry), joka on antaa vertaistukea ihmisille, jotka ovat traumatisoituneet omissa uskonnonyhteisöissään niin, että se tekee jopa mahdottomaksi rakentavan yhteistyön muiden ihmisten kanssa. Pahimmillaan elämä voi olla tapa-tai-tule-tapetuksi – eloonjäämistaistelua.
Tehtävämme on auttaa ihmisiä kehittämään itsestään paras mahdollinen versio. Kehityksen ensimmäinen edellytys on, että ihmiset pääsevät irti uhrimentaliteetistaan. Vasta sen jälkeen ihmiset ovat valmiita ottamaan vastuun tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja he ovat valmiita aktivoimaan sisäiset voimavaransa.
Wafa Sultan pyrkii laajentamaan muslimien tietoisuutta, jotta nämä näkisivät toisenlaisen todellisuuden. Mitä sitten kun ihmiset irtautuvat islamin opeista ja heillä ei ole konkreettista arvopohjaa, mihin tarttua? Siten he putoavat arvotyhjiöön, josta on vaikea päästä eteenpäin.
Kun vammauduin 37 vuotta sitten minä putosin tavallaan arvotyhjiöön. Alussa yritin kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä entisestä elämästäni oli jäljellä. Todellisuus kuitenkin palautti minut yhä uudelleen maan pinnalle.
Ennen kuin ehdin itse asiaa edes tajuta, uusi elämä oli levittäytynyt ympärilleni. Minun ei tarvinnut kuin tiedostaa se ja lähteä kehittämään itseäni ja elämääni niistä lähtökohdista, jotka minulla oli.
Maailmassa ei ole paikkaa, missä olisi arvotyhjiö. On vain ihmisiä, jotka elävät erossa Jumalasta ja toisistaan. Egonsa johdattama ihminen, jonka arvot ovat ulkomaailmassa, elää itse asiassa arvotyhjiössä, sillä kun ulkoiset arvot poistuvat, jäljellä ei ole mitään.
Se tyhjiö täyttyy kuitenkin hyvin helposti, kun ihmiset katsovat sisimpäänsä ja antavat sisäisen navigaattorinsa (Pyhän Hengen, terveen järjen) ohjata itseään. Jeesus sanoo:
[framed_box width=”” minheight=”” bgColor=”rgba(249,250,225,1)” rounded=”true”]”Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu.” (Johannes 16:13)[/framed_box]
Lue myös:
Wikipedia: Wafa Sultan
Erkki Toivanen: Hyödylliset idiootit islamismin asialla
Islamin Aikapommi
Uskontojen uhrien tuki (UUT) ry (peer support for victims of religions)
Videot:
Al Jazeera: Wafa Sultan discussion on Muslim belief and clash of civilizations
Wafa Sultan: Interview before the trial of Geert Wilders in October 2010
Wafa Sultan: Women in Islam
Wafa Sultan: Islam & Mental Illness
BBC World: The Killing of Farkhunda
Pat Condell: Europe’s Betrayal of Women
Saudi Cleric: ”We Arabs are backward, but we don’t know it.”
Ann Barnhardt: Islamic Sexuality – A Survey Of Evil
David Duke: Multiculturalism in Europe: Who is Behind It?