Todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä,
Marcel Proust
vaan asioiden katsomista uusin silmin.
Vammauduttuani minulla oli alusta lähtien selkeästi tunne, että ei ollut niinkään tärkeää, että sain elämässäni mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia. Tärkeämpää oli, että opin tarkastelemaan kokemuksiani mahdollisimman monesta eri näkökulmasta, sillä todellinen tutkimusmatka oli mielestäni asioiden tarkastelemista mahdollisimman monesta eri vinkkelistä. Uskon, että minulla on vielä monta näkökulmaa tutkimatta kokemusteni suhteen.
Aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia en ollut tietoinen, mitä minulle tapahtui 33 vuotta sitten. Minulla oli vain tunne, että minun piti tehdä kvanttihyppy, muuttaa asenteitani ja katsoa asioita uusin silmin.
Ensimmäinen tekstini ”Unelman alku” oli alunperin nimeltään Unen alku. Mielessäni oli vain tosiasia: näin kaikki alkoi. Tiedämme, että uni voi olla joko hyvä uni tai paha uni (painajainen). Kääntäessäni tekstiäni englanniksi minun oli katsottava sanojen taakse ja silloin vasta todella ymmärsin, mitä olin kirjoittanut.
Näin selkeän kuvion: universumi vastasi ajatuksiini toimittamalla minulle hymnin sanoissa kestävän pohjan elämälleni.
Asia oli muhinut mielessäni jo jonkin aikaa katsottuani Secret-elokuvan, mutta lopulta oma tekstini avasi silmäni näkemään asian mittasuhteet. Otsikko Unen alku ei tuntunut enää lähestulkoonkaan kuvaavan sitä, mistä oli kysymys.
Uni oli selkeästi painajaisen vastakohta: satumainen uni. Tämän uudenlaisen tietoisuuden myötä aloin nähdä tilanteeni aivan uudessa valossa. Minulla on vahvasti tunne, että tämä satumainen uni on vasta alkamassa.
Olen linkittänyt tähän blogiin pääasiassa englanninkielisiä videoita. Englannin kieli on yksinkertaisesti tämän maailman universaali kieli, jolla löytyy eniten materiaalia. Kielimuurit ovat ensimmäisiä raja-aitoja, jotka meidän pitäisi kaataa. Jokainen voi ottaa kieleen uudenlaisen näkökulman uskomalla, että vaikka tietoinen mielemme ei ymmärräkään vieraalla kielellä esitettyä puhetta ja kirjoitusta alitajuinen mielemme ymmärtää kaiken. Voimme tukea tätä tietoisuuttamme antamalla sille mahdollisuuden tulkita asioita vieraallakin kielellä. Kun avaamme kanavat alitajuiselle mielellemme se alkaa etsiä ympäristöstämme seikkoja, jotka lisäävät ymmärrystämme valvetietoisuudessa. John Assaraf sanoo eräässä esityksessään: ”Fake it, til you make it.” Kyse on samasta asiasta. Itselleni vieraskielisten sanojen soljumisen kuunteleminen on kuin meditaatio.
Kielellisten raja-aitojen lisäksi meidän tulisi lakata erottelemasta toisiamme mustiin ja valkoisiin lampaisiin, oikean ja väärän tiedon kantajiin. Meillä kaikilla on osamme esitettävänä tässä näytelmässä ja kaikki tieto auttaa meitä määrittämään asemaamme. Olemme kaikki samassa veneessä, saman tietolähteen äärellä ja opimme kaikki omalla tavallamme tulkitsemaan universaalia tietoisuutta, josta olemme osa. Ja meidän tulee muistaa: emme voi tietää, mitä on valkeus tuntematta pimeyttä, ilomme on sitä syvempi mitä paremmin tunnemme sen vastapoolin jne. Universumi opettaa meitä tavalla ja toisella.