3.7.2013 klo 11:11 tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun avasin tämän blogin.
Kulunut vuosi on ollut täynnä ihmeitä ja kun nyt katselen sitä taaksepäin minulle tulee voimakas tunne, että olen ylittänyt itseni. Samalla tunnen, että tämä on juuri sitä mitä minun pitääkin tehdä. Luin vähän aikaa sitten eräältä keskustelupalstalta ajatuksen, että kulttuurien rappio alkaa siitä kun muoto alkaa olla tärkeämpi kuin sisältö. Meidän yhteiskuntamme rämpivät hyvin syvällä tässä suossa.
Niin sanotut oikeusvaltiot laativat yhä enemmän muotosääntöjä ja formaatteja, joihin ihmisten tulisi mukautua. Kaikki alkaa toistamaan itseään, muodon vuoksi. Olin tässä tilanteessa vuosi sitten kun esitin itselleni yksinkertaisen kysymyksen: Kuka minä olen?
Vuosi sitten suunnitellessani blogia suurin kysymykseni oli mistä saan englannin kielen kääntäjän teksteilleni. Olen itse ammattikääntäjä ja sivuston webmaster kehoitti minua kääntämään itse. Englanti ei ole työkieleni ja pelkkä ajatus siitä, että julkaisisin kirjoituksia, joissa on vääriä ilmauksia ja kielioppivirheitä tuntui kauhistuttavalta.
En ole koskaan opiskellut englannin kääntämistä. Vielä kymmenen vuotta sitten voin huonosti kun kuulin jonkun puhuvan englantia: Kun kuulin Georg Bushin puhuvan radiossa suljin radion. Youtube -videoille olin avoin ja englannin opiskeluni alkoi vuonna 2007 Zeitgeist elokuvan myötä.
Katsoessani elokuvaa ensimmäisen kerran suuri osa asiasta meni ohi. Ymmärsin vain, että asia oli tärkeä. Katsoin elokuvan kymmeniä kertoja korvat höröllä ja ymmärsin sisällöstä yhä enemmän. Vuosi sitten minulla ei ollut vaikeuksia ymmärtää englanninkielisiä videoita. Omien tekstien julkaiseminen virheineen kaikkineen tuntui kuitenkin mahdottomalta. Sisältö oli kuitenkin niin tärkeä, että mahdottomasta tuli totta. En tarvinnut kenenkään lupaa omien tekstieni kääntämiseen.
Kun olen kirjoittanut tekstini neljällä kielellä ja olen tarkastellut sisältöä monesta vinkkelistä voisi ajatella, että osaan tekstini ulkoa. Usein tapahtuu kuitenkin niin, että viikon, parin jälkeen en muista kuin hämärästi mitä kirjoitin. Kun menen sivustolle lukemaan julkaisemaani tekstiä tuntuu kuin lukisin sen ensimmäisen kerran.
Saksassa käytetään sanontaa ’über seinen Schatten springen’ silloin kun ihminen ylittää itsensä, t.s. näkee uuden toimintatavan, joka poikkeaa egon ennakkoluuloista, kuvitelmista ja uskomuksista. Tämä kielikuva kuvaa juuri sitä, mitä minulle on tapahtunut: olen hypännyt oman varjoni ylitse, voittanut egoni. Ego, joka yrittää pitää kontrollin itsellään, on todellakin vain varjo siitä, mitä todellisuudessa olemme.
Ajatus siitä, että kulttuurien rappio alkaa siitä kun muoto alkaa olla sisältöä tärkeämpi pitää myös sisälläään arvovalintoja, kuvitelmia ja uskomuksia. Joku pitää rappiona sitä, mikä on toiselle uusi alku.
1990-luvun lama-Suomessa oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö: talouden romahtaessa itsemurhatilastot maassa nousivat huippulukemiin, mutta samanaikaisesti monet ihmiset pääsivät lähemmäksi todellista itseään. Heille romahdus oli kasvun paikka: he pystyivät aktivoimaan sisäiset voimavaransa.
Ehkä tämänhetkinen maailmanlaajuinen talouskriisi, massatyöttömyys ja siihen liittyvät lieveilmiöt eivät olekaan rappion merkki, vaan ne ovat universumin keinoja saavuttaa tasapaino. Itse uskon, että ihmiskunnalla on loistava tulevaisuus edessään. Meidän täytyy yksinkertaisesti tehdä siitä totta.
Lue myös:
Esipuhe (Kuka minä olen)
Esimakua tulevasta
Video:
Zeitgeist