Sisäministeri Päivi Räsänen joutui viime viikolla median silmätikuksi kun hän esitti kansanlähetyspäivillä esittämässään puheessa, että silloin kun maallinen laki ja Jumalan laki joutuvat konfliktiin, täytyy noudattaa Jumalan sanaa.
Mielestäni tämä on pikemminkin itsestään selvyys, enkä voinut ymmärtää, miksi asiasta nousi sellainen älämölö.
Kun luin tästä ensimmäisen kerran minulle syntyi heti mielleyhtymä etiikkaan:
että ihmisten tulisi noudattaa tekemisissään sisäistä etiikkaansa, eikä niinkään yhteiskunnan normeja ja sääntöjä. Tästä puhuu myös Wayne Dyer esityksessään How to be a No-Limit Person (videon aikajana 37:02).
Meidän tulisi tehdä paljon enemmän kuin vain noudattaa lakia. Me olemme lain suojelijoita.
Siten me olemme tavallaan lain yläpuolella. Ihmisten kansalaisvelvollisuus on tuoda esille lain heikkoudet ja julkishallinnon kieroutuneet toimintatavat ja pitää huoli siitä, että kirjoitetut lait ovat yhdenmukaisia Jumalan lain – kristillisen etiikan – kanssa. Näen kristillisen etiikan universaalina kristustietoisuutena, mikä ei liity pelkästään kristinuskoon.
Päivi Räsäsen synti oli asiayhteys, jossa hän puhui asiasta:
että hän kehtasi tukeutua asiassa Raamatun sanaan. Tuntuu siltä, että nykypäivänä sana Raamattu ja uskonto ovat varmin tapa saada ihmisten karvat pystyyn ja saada heidät menettämään kaiken objektiivisuutensa.
Ihmiset sanovat, että sisäministeri ei poliitikkona saisi esittää asiassa henkilökohtaista mielipidettään kun hän vieläpä vastaa poliisi-instituution toiminnasta maassa. Mutta itse asiassa tämä ajatus on myös Suomen Laki – nimisen kirjan ensilehdillä:
[highlight type=”light”]Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.[/highlight]
Vielä selkeämmin:
[highlight type=”light”]Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sentähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.[/highlight]
Nämä ajatukset ovat peräisin Olaus Petrin 1500-luvun alussa laatimista tuomarin ohjeista. Päivi Räsänen olisi siis voinut puhua samasta asiasta lähtökohtanaan Suomen laki, eikä Raamattu.
Sisäministeri ei joidenkin mielestä saisi poliitikkona esittää asiassa henkilökohtaista mielipidettään. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että edustuksellisten demokratioiden heikkous on se, että poliittisin perustein valitut edustajat eivät voi toimia henkilökohtaisten vakaumustensa mukaisesti, vaan he ovat sidottuja puolueittensa ”viralliseen” kantaan.
Muodosta tulee tärkeämpi kuin sisältö:
”Väärät” ihmiset eivät saa sanoa oikeita asioita ja ”oikeiden” ihmisten tekemät vääryydetkin käännetään oikeudeksi. Valkeudesta tehdään pimeys, pimeydestä valkeus, enkelit muuttuvat demoneiksi kun lakikirjaa luetaan kuin piru raamattua.
Kansalaisia vedetään oikeuteen milloin ”vihapuheiden”, milloin tietovuotojen takia kun he yrittävät täyttää kansalaisvelvollisuutensa ja tuoda esille yhteiskunnan heikkouksia. Etiikka käsitteenä nostaa mieleen etupäässä moraalikysymykset ja niistä ei ”vapaassa demokratiassa” haluta kuullakaan.
Luin kauan sitten erään ravinto-oppaan ensilehdiltä ajatuksen, että jos ihmiset valitsisivat ruokansa yhtä huolellisesti kuin polttoaineen autoonsa sairastelisimme paljon vähemmän.
Sama pätee siihen, miten valitsemme hengen ravintomme: Kieltämällä eettiset kysymykset ja moraalin ne eivät suinkaan lakkaa vaikuttamasta elämässämme, vaan ajamme itsemme epätietoisuuteen, mikä lisää henkistä pahoinvointia.
Gregg Braden esittää videossaan The Language of the Divine Matrix, että meillä on mahdollisuus luoda yhteys universumin älylliseen tietoisuuteen, ja merkittävin asia tältä kannalta on se, tiedämmekö mitä sanomme tai teemme (videon aikajana 0:10:10).
Löysin pari viikkoa sitten kirjan, jonka sanotaan syntyneen 1900-luvun alussa usean vuosikymmenen aikana satojen tekijöiden ja Jumalan hengen innoittamana. Kirja antaa eettisiä ohjeita, kuten Raamattu.
Kysymyksessä on Urantia-kirja.
Urantia on planeettamme nimi ja kirja sisältää tietoa ihmiskunnan ilmaantumisesta, historiasta ja päämäärästä sekä suhteestamme Luojaamme. Se yhdistää tieteen, filosofian ja uskonnon näkökulmat valaistessaan ihmisen matkaa ajasta ikuisuuteen.
Olen ollut jokseenkin skeptinen kirjaa lukiessani, mutta skeptisyydestäni huolimatta löysin tekstistä kohtia, joista erityisesti pidän
[framed_box rounded=”true” align=”center”][icon_font type=”caret-right” color=”#1e4209″] Muistakaa, että tärkeimpänä kokemuksena kaikkien aikakausien uskonnossa on tunne, joka koskee moraalisia arvoja ja sosiaalisia merkityksiä, eikä ajattelu, joka koskee teologisia dogmeja tai filosofisia teorioita. Uskonto kehittyy suotuisasti, kun moraalin käsite syrjäyttää maagisen aineksen. (1132.4) 103:3.4
[icon_font type=”caret-right” color=”#1e4209″] Ihanteen tavoittelu, pyrkimys jumalankaltaisuuteen, on jatkuvaa ponnistelua, sekä ennen kuolemaa että sen jälkeen. Todellinen uskonto ei ruoki moraalista velttoutta eikä hengellistä laiskuutta sellaista turhaa toivoa rohkaisemalla, että ihmiselle vain sen vuoksi, että hän on kulkenut luonnollisen kuoleman porttien läpi (tai noudattanut lakia, oma huom.) lahjoitettaisiin kaikki jaloon luonteeseen kuuluvat hyveet. (1134.5) 103:5.7
[icon_font type=”caret-right” color=”#1e4209″] Kun Isän tahto on lakinne, olette tuskin vielä valtakunnassa. Mutta kun Isän tahdosta tulee aidosti teidän tahtonne, silloin toden totta olette valtakunnassa, sillä valtakunnasta on sen myötä tullut teissä jo kiistämätön kokemus. Kun Jumalan tahto on lakinne, olette jaloja orja-alamaisia. Mutta uskoessanne tähän uuteen evankeliumiin, jonka mukaan olette Jumalan poikia, Isäni tahdosta tulee teidän tahtonne, ja teidät korotetaan siihen korkeaan asemaan, joka on Jumalan vapaiden lasten, valtakunnan vapahdettujen poikien, asema. (1588.5) 141:2.2[/framed_box]
Katso myös:
Päivi Räsänen
Wikipedia: Olaus Petri
Tuomarin ohjeista
Urantia-kirja
Videot:
Wayne Dyer: How to be a No-Limit Person
Gregg Braden: (The Language of) The Divine Matrix