[icon_font type=”music” color=”#ef1515″] Simon & Garfunkel: Bridge over troubled water (with lyrics)
Vuosi sitten tähän aikaan minulla oli selkeät suunnitelmat vuodelle 2016. Olin julkaissut ensimmäisen e-kirjani ’Kriisistä kukoistukseen’, ja uuden vuoden suunnitelmissa oli e-kirja Sateenkaaren silta (Rainbow Bridge), jonka kirjoittamisen olin jo aloittanut. Olin niin varma, että saisin kirjan kasaan vuoden 2016 aikana, että laitoin siitä vuoden alussa ennakkoilmoituksen sivustolle.
En silloin ottanut huomioon, että meillä on edessämme tuliapinan vuosi, tai ehkä kuvittelin, ettei mitkään pyörteet saa omia kuvioitani niin sekaisin, että tavoitteeni jää saavuttamatta. Mutta kun maaliskuu pyörähti käyntiin, avustajani irtisanoutui ja sen jälkeen arkikäytäntöjen suunnittelu vei kaiken huomioni.
Viime vuonna pyörätuolissa istuminen alkoi aiheuttaa minulle fyysistä kipua. Sen lisäksi, että istumisesta syntyi painehaavan kaltainen avohaava takapuoleeni, paikallaan olo tuntui kalvavan minua sisältäpäin. Etsin kuumeisesti netistä vaihtoehtoja pyörätuolilleni. Minun täytyi ehdottomasti nousta jaloilleni seisomaan. Pian avustajani lähdön jälkeen seisomisprojektini, jonka olin laittanut alulle vuonna 2015 nytkähti eteenpäin.
Vielä tämän vuoden tammikuussa valitin artikkelissani ’Leipäjonosta tuottavuusloikkaan’, että terveydenhuollon viranomaisille tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma tehdä päätöksiä laitteesta, joka nostaisi minut jaloilleni ja parantaisi tilannettani huomattavasti. Omasta mielestäni asia oli aivan selvä: olin löytänyt markkinoilta ajettavan seisomatelineen. Vanha tuolini oli joka tapauksessa vaihdettava, joten oli järkevää hankkia tilalle seisomateline.
Kun apuvälinehakemukseni lopulta nytkähti eteenpäin minulle selvisi vähitellen, että viranomaisille ei suinkaan ollut vaikeaa tehdä päätöksiä asiassa, kuten olin ajatellut. He olivat tulleet tulokseen, että ajettava seisomateline, jota itse havittelin ei ollut minun tilanteessani paras mahdollinen liikkumisen apuväline. Heidän mielestään seisomapyörätuoli vastasi tarpeisiini.
Olin häpeissäni, että olin itse toimillani viivästyttänyt seisomisprojektiani usean kuukauden ajan. Yhdessä vaiheessa jopa kieltäydyin seisomapyörätuolin esittelystä, sillä pyörätuoli ei ratkaissut ongelmia, jotka syntyivät, kun minun piti nousta tuolista ylös ja siirtyä toiselle tuolille istumaan. Kun minun piti kääntyä, polveni joutuivat kiertoon. Pahimmassa tapauksessa kaaduin ja polveni vääntyivät miten sattuu. Ajettava seisomateline ratkaisi myös tämän ongelman, sillä kun halusin istua tuolille, laitteen pystyi peruuttamaan tuolin eteen, eikä minun tarvinnut nousta pois telineestä.
Perusteluni eivät kuitenkaan vakuuttaneet viranomaisia. He olivat päättäneet, että seisomapyörätuoli on ratkaisu ongelmiini. Apuvälineen hankinta sinänsä ei vaatinut kuin minun suostumukseni siihen, että hankimme seisomapyörätuolin. Tuoli on ollut nyt käytössäni melkein kahdeksan kuukautta ja olen iloinen, että viranomaiset pitivät päänsä, eivätkä hankkineet minulle ajettavaa seisomatelinettä.
Secret-elokuvassa puhutaan siitä, että Jumalan siunausten vastaanottaminen on kolmivaiheinen tapahtuma. Ensimmäiseksi meidän täytyy pyytää, mitä tarvitsemme. Toiseksi meidän täytyy uskoa siihen, että Jumala toimittaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Kolmas, ja ehkä vaikein vaihe on vastaanottaminen. Haluaisimme kaiken tapahtuvan, kuten itse olemme suunnitelleet. Meidän, jotka olemme enemmän tai vähemmän kontrollifriikkejä, on vaikea antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, ja olla yksinkertaisesti kiitollisia siitä, että Jumalalla on varastossaan meitä varten siunauksia, joita emme osaa edes ajatella.
Kulunut vuosi muodostui täysin erilaiseksi, mitä kuvittelin siitä viime vuodenvaihteessa. Keväällä taloyhtiössämme käynnistyi remontti, josta minulla oli ennakkotieto. Minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon remontti vaikuttaisi arkipäivääni. Se selvisi minulle vasta kun sain ohjeet tyhjentää kellarikomeron, kylpyhuoneen, TV-nurkkauksen, osan keittiön kaapeista, ja viedä kuntoiluvälineet muualle varastoon.
Kun remontti kunnolla alkoi ajattelin uusia samalla kaiken, mikä kaipasi uusimista, jotta voimme myöhemmin keskittyä tekemiseen. Olen vuoden aikana tehnyt upeita löytöjä, jotka helpottavat elämääni paljon ja tekevät olostani mukavampaa. Parasta on se, että voin seisoa koko päivän, eikä minun tarvitse siirtyä vessanpöntölle, ellei minun tarvitse aukaista tuhkaluukkua.
Uskon, että moni muukin hyötyy löydöistäni ja tulevana vuonna minulla on ilo jakaa kaikki tällä sivustolla.
Uusi avustajani on entinen puutarha-alan yrittäjä, joka suunnittelee edelleen erilaisia kaupunkioloihin soveltuvia viljelysysteemejä. Artikkelini ’Tasapainoinen elämä luonnon ehdoilla I’ saa vihdoin jatkoa.
Tuliapinan vuosi on ollut hyvin virkistävä monella tapaa. Moni asia on muuttunut, mutta kuten helmikuun alussa kirjoitin, edes metsäpaloissa ei pidä nähdä pelkästään niiden negatiivista puolta. Ne eivät jätä taakseen pelkästään tuhoa ja tuhkaa, vaan metsäpalot raivaavat tilaa ja antavat maan povessa oleville siemenille uutta voimaa, mikä synnyttää entistä elinvoimaisempaa kasvua. Tähän haluamme keskittyä ja pääpaino tulevaisuudessa on tekeminen.
Tulevana vuonna taloyhtiötämme remontoidaan jälleen, mutta se tuskin estää Sateenkaaren silta – projektini toteutumista. Tartun siihen vuodenvaihteessa uudistunein mielin.
Lue myös:
Onnellista apinan vuotta!
Leipäjonosta tuottavuusloikkaan
Tasapainoinen elämä luonnon ehdoilla I