Historioitsija Niall Ferguson käsittelee dokumenttisarjansa <Länsimaiden illankoitto> osassa 6 protestanttisen (kristillisen) työetiikan merkitystä länsimaiden taloudellisessa kehityksessä.
Uskonnon ja talouden suhdetta tutki aikoinaan sosiologi Max Weber, joka kirjoitti taloudellisen kehityksen ja protestanttisen uskon pyhästä liitosta kirjan (The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism, 1930).
Tämän ”pyhän liiton” keskiössä on havainto, että toisin kuin muut uskonnot, joille pyhyys on maailmasta luopumista ja jotka pitävät yllä munkkien, nunnien ja erakkojen luostarilaitosta, protestanteille pyhyys on uutteraa työntekoa. Työ itsessään on henkilökohtainen jumalanpalvelus, osoitus henkisestä uutteruudesta ja kilvoittelusta.
Niall Ferguson on ateisti, joten hän tarkastelee asioita teoreettiselta pohjalta. Hän ei näe protestanttista työetiikkaa sen alkulähteen, Raamatun mukaan. Dokumentista saa käsityksen, että talouden kehitys olisi ollut protestanttien yhteinen projekti ja pääoman kartuttaminen ja säästäminen arvo itsessään.
Tämä näkökulma on kuitenkin Jeesuksen opetusten ja varmasti myös protestanttien alkuperäisten tavoitteiden vastainen, sillä Jeesus sanoo:
Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Matt 6:25-33
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Tämä kertoo, että talouden kasvu on syntynyt protestanttien henkisen kilvoittelun ja uutteruuden sivutuotteena. Alunperin päämääränä on ollut synnyttää yhteyttä ja hyvää oloa ihmisten kesken. Työ ei ole ollut pelkästään keino ansaita elanto, vaan henkilökohtainen jumalanpalvelus, sillä Jeesus opettaa:
Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Matt 25:40
Protestanttien henkisen kilvoittelun synnyttämä sivutuote on saanut aikaan nykyisen taloususkonnon, joka on kavaltanut omat jälkeläisensä ja epäonnistunut surkeasti pitämään yllä periaatteita, jotka takaavat sen oman kestävän kehityksen.
Talouden kasvun mahdollistaneita periaatteita Niall Ferguson kutsuu dokumentissaan nimellä Killer Apps (menestyssovellus).
Näitä ovat kilpailu, luonnontieteet, yksityisomistus, lääketiede, kulutus ja työetiikka. Kilpailu on tarkoittanut sekä poliittista moniarvoisuutta että vapaata taloudellista kilpailua, tieteen ja tutkimuksen vapautta, laillisuusperiaatetta ja asioiden tieteellistä lähestymistapaa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kaikki pitää olla loogisesti perusteltavissa.
Mutta kapitalismi ei ole kyennyt säilyttämään edes vapaan markkinatalouden ydintä eli sitä, että jokainen vastaa omista voitoistaan ja tappioistaan. Yksityisomistuksesta on tullut silmänkääntötemppu, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Pankkiirit jonottavat käytännössä hattu kourassa sosiaalitoimiston luukulla ja odottavat veronmaksajien maksavan tappiolliset kasinopelinsä. Veronmaksajien yhteiset varat siirtyvät valtaapitävien suosiollisella avustuksella yksityisille tileille veropartatiiseihin.
Talousopit ovat jo lähtökohdiltaan ristiriidassa evankeliumin sanoman kanssa, kun bisnesmiesten ihannelähtökohta on takoa tyhjästä mahdollisimman paljon rahaa. Tai ainakin antaa olemattomien investointien poikia mahdollisimman paljon rahaa. Mutta Jeesus sanoo:
Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Matt 10:8
Erilaiset pyramidihuijaukset, kuten ”oikeat” tieteen ja tekniikan sovellukset, jotka voi patentoida, ”tekijänoikeudet”, päästökauppa (nykyajan anekauppa) ovat syntyneet valtaapitävien pääoman kartuttamiseksi. Tieteen ja tekniikan kehityksen tehokkain jarru tänä päivänä on talouden tärveltyneet rakenteet, jotka ovat syntyneet varmistamaan sen, että suurin osa maapallon väestöstä rämpii kurjuudessaan ja valittujen joukko voi huoletta kartuttaa pääomaansa. Tätä kaikkea kuvaa hyvin mm. elokuva Thrive, joten en kaivele asiaa tämän enempää.
Menestyssovelluksista, jotka aikoinaan nostivat talouden kukoistukseen on tullut haittaohjelmia, jotka ovat saaneet ihmisen epäilemään kaikkea. Talous toimii monessa suhteessa samoin kuin katolinen kirkko pimeällä keskiajalla pyrkiessään keinoja kaihtamatta suojelemaan omia opinkappaleitaan. Se on darwinistisen mielen synnyttämä uskonto, joka tekeytyy kristilliseksi tietoisuudeksi, vaikka sen harjoittajilla ei ole välttämättä mitään käsitystä siitä, miten esivanhemmat ovat luoneet tämän perinnön.
Ferguson lainaa dokumentissaan kirjailija G.K.Chestertonia:
Kun ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, hän ei suinkaan ole uskomatta mihinkään – hän uskoo mitä tahansa. (When people stop believing in God, they don’t believe in nothing — they believe in anything.)
Ehkä tämä on juuri sitä mitä meidän pitääkin tehdä – uskoa mitä tahansa – sillä Jumala on siellä, missä ei ole mitään ja missä tahansa. Ihmisten pahin este Jumalan voiman henkilökohtaiseen kokemiseen taitaa olla se, että yritämme tehdä Jumalan hengestä egon illuusion, mikä vie meitä poispäin todellisesta itsestämme. Kuitenkin Jumala on meissä, jotka emme ole mitään ja kuitenkin olemme kaikki. Parhain todiste siitä on olemassaolomme.
Kristinusko ei ole uskonto eivätkä kristillisyys ja sen ominaisuudet ole teoriaa. Kristinusko on ihmisen luonnollinen mielentila, universaali Kristustietoisuus, joka ottaa huomioon itsensä ja kaiken muun kaikkeuden osana. Kaikki ominaisuudet ovat ihmisen sisäsyntyisiä ominaisuuksia ja tietynlaisen tahtotilan myötä nämä ominaisuudet syrjäyttävät kaikki muut ominaisuudet.
Voidaan sanoa, että kristinuskossa ihminen löytää itsensä. Kaikki, mikä vieraannuttaa ihmistä itsestä on egon vaikutusta.
Katso myös:
Video:
Niall Ferguson: Civilization: Is the West History, pt 6 Work
Thrive: What On Earth Will It Take? (Playlist)