[image source_type=”attachment_id” source_value=”2075″ align=”center” effect=”none” size=”large” width=”630″ fitMobile=”true” autoHeight=”true”]
Kirjoitan artikkelissa Materiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin taisto, että alitajuisen mielen jumalallinen puoli on kuin metsän siimeksessä piilossa oleva vanha kaivo, joka on täysin sammalen, lehtien ja risukon peitossa. Päällisin puolin kukaan ei voi arvata, että pintakerrosten alla on kaivo, ehtymätön elämän lähde.
Pintakerrokset ovat egon tietoisuuden tasoja. Herää kysymys, miksi emme puhdista kaivon kantta sitä peittävästä kasvustosta ja maatuvista kerroksista, jotka ovat egon virityksiä, jolloin voisimme ammentaa rajattomasti elämän lähteen vettä. Pääsisimme elämän lähteelle yksinkertaisesti jättämällä egon virityksineen sivuun.
Kun heräsin koomasta kauan sitten egoni oli täysin pirstaleina, mutta olin sisäisesti levollinen. Tunne oli niin voimakas, että olen koko elämäni ajan tietoisesti pyrkinyt saamaan yhteyden tähän levolliseen puoleen itsessäni. Se alkoi 1980-luvulla kun kirjoitin vapaata ajatustenvirtaa, jolloin huomasin käyväni vuoropuhelua itseni kanssa.
Egoni oli kuitenkin hyvin arka ja pelokas. Näin kaikkialla uhkaa, jolta minun täytyi mahdollisuuksien mukaan suojella itseäni. Missään tapauksessa en saanut olla sinisilmäinen ja luottaa liiaksi ihmisiin.
Tämä sisäänpäin vetäytyvä, pelokas asenteeni muuttui dramaattisesti jouluna 1983 kun olin veljeni luona vierailulla. Veljeni oli joitakin kuukausia aikaisemmin oppinut tuntemaan Jeesuksen ja kuuntelin korvat höröllä hänen palavaa tunnustustaan hänen uusista, Raamattuun liittyvistä oivalluksistaan.
Hän sanoi, että Raamatun ilosanoma on yhtä yksinkertainen kuin se, kun saat postista ilmoituksen, että sinulle on tullut paketti: se muuttuu todeksi vain, jos uskot ilmoitukseen. Pakettisi jää lunastamatta jos et usko postin ilmoitukseen. Raamattu ja sen ilosanoma muuttuu tai on muuttumatta todeksi kun uskot sen olevan satua. On huomattava, että sadulla on kaksi merkitystä: se on joko epäuskottava tarina tai unelma, joka vastaa kaikkiin toiveisiin. Kyse on yksinkertaisesti siitä, mihin haluamme uskoa, mihin keskitymme.
Mielestäni tämä kuulostaa hyvin loogiselta. Periaatteessa minun on yhtä helppoa uskoa, että Jeesus kuoli puolestani, jotta iloni olisi täydellinen kuin että äitini kuoli puolestani, jotta saisin paremmat lähtökohdat elämälleni. Minun ei tarvinnut järkeillä asiaa ollenkaan.
Tämän yksinkertaisen totuuden tiedostaminen muutti asenteeni itseeni ja toisiin sekä elämään ylipäätään täydellisesti. Siellä, missä ennen näin uhkaa, jolta minun täytyi suojella itseäni näin nyt enemmän tai vähemmän elämänsä kanssa eksyksissä olevia ihmisiä. Minulla oli voimakas tunne siitä, että toimimalla aktiivisesti rakentavassa yhteistyössä muiden kanssa en pelkästään parantanut omaa tilannettani, vaan pystyin vaikuttamaan myös muiden elämään.
Tämä uusi asenne käänsi elämäni suunnan: Vuosi sen jälkeen kun otin Jeesuksen vastaan puheeni parani huomattavasti ja pystyin puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Sen jälkeen sain joka käänteessä ilmaa siipieni alle ja hankkeeni menestyivät.
Nousukiitoa jatkui 10 vuotta, jolloin tunsin kasvavani henkisesti ja tunsin toteuttavani sitä mitä minun pitikin. Nousukiito muuttui tasalennoksi, ja minulle alkoi olla yhä vaikeampaa vastata haasteisiini. Eteenpäin pyrkiminen tuntui kamppailulta verrattuna aikaisempaan, jolloin kaikki tuntui loksahtavan kohdilleen kuin itsestään. Pitkä ystävyyssuhteeni Andrén kanssa kariutui ja vuosituhannen vaihteessa olin fyysisesti ja henkisesti rapakunnossa.
Suoriuduin kuitenkin kutakuinkin haasteistani ja kamppailu jatkui vuoteen 2012, jolloin kysyin itseltäni: Kuka minä olen?
Kun nyt jälkeenpäin ajattelen kaikkea tapahtunutta on ilmiselvää, mitä minulle tapahtui: Annoin vuosien saatossa ylivallan egolleni ja yritin hallita elämääni enimmäkseen egon tietoisuuden tasolla. Vanha kaivo, elämän lähde, jonka Jeesus oli avannut peittyi metsän siimekseen maatuvien kerrosten alle, sillä annoin egoni pitää kontrollin itsellään.
Mikä on tämän tarinan jumalallinen puoli? Se, että olen syntynyt Jumalan hengestä kehoon, joka sekin on Jumalan luomus. En ymmärrä mikä tarkoitus Jeesuksella on tässä kuviossa, eikä minun tarvitsekaan sitä ymmärtää. Ymmärrän kuitenkin, että elämäni muuttui täysin yhden viikonlopun aikana kun Jeesus tuli elämääni. Raamattu sanoo, että Jeesus on tie, totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin Hänen kauttaan. (Joh 14:6)
Ehkä Jeesus on Jumalan lisenssikoodi, jonka tarvitsemme aktivoidaksemme luomuksen (henkemme, kehomme ja sen sisällä olevat ohjelmat), jonka Hän on uskonut hoitoomme. Kun haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni hankin tietenkin lisenssikoodin, joka aktivoi Jumalan luomuksen ja saa kaiken toimimaan yhteistyössä. En halua elää elämääni demo-versiona egotietoisuuden tasolla. Siksi haluan, että Jeesus uudistaa temppelinsä sydämessäni ja raivaa tieni elämän lähteelle, joka vetää puoleensa Hengen hedelmiä.
Tänään on kulunut tasan kolme vuotta siitä kun avasin tämän blogin. Tämä kirjoitus on 77. blogiartikkelini. Se vastaa kysymykseen Kuka minä olen?
Lue myös:
Materiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin taisto
Kuka minä olen?
Luova kirjoittaminen