Kirjoitin artikkelissani ’Vallanhimosta rakkauden voimaan’, että jo ajatus siitä, että tiedon jyväset, henkinen perintömme olisi yksityisomaisuutta on yhtä mieletön kuin ajatus, että kasvien siementen pitäisi olla yksityismaisuutta, mikä tarkoittaisi sitä, että ihmisten pitäisi maksaa lisenssimaksuja jokaisesta istuttamastaan patentoidusta kasvinsiemenestä. Terve järki katoaa yhteiselosta kun jotkut haluavat kaikin tavoin pitää kiinni tekijänoikeuksistaan.
Sinänsä on tietenkin reilua vaatia, että tekijät saavat maksun tuotoksistaan ja siten yleensä tekijänoikeuksia suojelevat järjestöt perustelevatkin vaatimuksiaan. Henkinen perintömme on kuitenkin hyvin monien tekijöiden summa, ja nykyään kaikenlainen uuden luominen on vaatinut monen muun pohjatyötä. Henkinen perintömme on sosiaalisen vuorovaikutuksen tulosta.
Syy, miksi itse vastustan henkisen perintömme yksityistämistä on se, että tekijänoikeuslaki toimii kuin patenttisäännökset, joilla käydään kauppaa. Joku voi ostaa tekijänoikeudet tai patentin johonkin teokseen tai keksintöön vain eliminoidakseen kilpailijansa markkinoilta. Ainoa argumentti, jolla tekijänoikeuksia voi puolustaa, nimittäin se, että säännökset pakottavat jokaisen keksimään omia omaperäisiä ideoita, leijuu tyhjän päällä.
Teoriassa on tietysti hyvä tavoite, että jokainen keksii omaperäisiä ideoita, mutta se toteutuu vain, jos ideat markkinoilla saisivat kehittyä vapaasti. Markkinaympäristöä, jossa joku voi ostaa toisen keksinnön (patentin) pyrkimyksenään hyllyttää työ, etteivät toiset voi käyttää ideaa ei voi kutsua vapaaksi markkinaksi. Vapaa markkinaympäristö ei synny tiedonkulkua ja vuorovaikutusta rajoittamalla.
Seuraavan on tarkoitus kuvata sitä, miten itse asian näen:
Olen siteerannut kirjoituksissani usein tunnettujen henkilöiden sanoja, jotka pistävät ajatukset liikkeelle. Kirjoitukset eivät yleensä ole syntyneet niin, että olisin ensin nähnyt jossakin hyvän sanonnan ja olisin kirjoittanut artikkelin sitaatin ympärille. Kirjoitukseni kumpuavat sisältäni. Joskus kun olen hionut ajatukseni ytimeen asti mieleeni saattaa pulpahtaa sitaatti, jonka olen jostakin lukenut. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajatukseni olisivat tämän toisen henkilön mietteitä.
Kun nykymaailmassa halutaan ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta rajoittaa se tarkoittaa aina sitä, että joku yrittää pimittää peilin vastakkaisen puolen. Vapaan, mutta rajoitetun ideoiden markkinoilla jokainen joutuu keksimään pyörän uudelleen kun ei saa käyttää toisten keksintöjä hyväkseen, ellei halua maksaa lisenssimaksuja. Minä saan sentään lisätä sitaatteja kirjoituksiini: Minulle ne ovat kuin kuvia, joita ihmiset useimmiten liittävät kirjoituksiinsa. Ne täydentävät omia ajatuksiani, sillä ne ilmaisevat lyhyesti sen, mitä haluan sanoa. Usein ne muistuttavat asioiden vastapoolista. Kaikki ulkopuolinen näkökulma, minkä linkitän omiin ajatuksiini auttaa lukijaa laajentamaan omaa näkemystään.
Hierarkkisessa yhteiskunnassamme peilikuvan hajanaisuus näkyy yhteiskunnan rakenteissa. Olen joskus miettinyt, mikä mieli on siinä, että asiat nähdään alisteisessa suhteessa toisiinsa ja yleensä vain vahvemmalla osapuolella on oikeus määrätä ja veloittaa yhteistyöstä. Kuitenkin vuorovaikutussuhteessa yleensä molemmat hyötyvät: Vanhemmat oppivat lapsiltaan yleensä yhtä paljon kuin lapset vanhemmiltaan, oppilaat opettavat opettajalleen yhtä paljon kuin opettaja oppilailleen. Jopa tavaroiden ja palveluiden kaupassa tuottaja oppii asiakkailtaan, mikä auttaa häntä parantamaan tuotettaan ja palveluaan.
Yhteiskunta vesittää kansalaistensa luovan toiminnan monin tavoin. Koska voin puhua vain omasta puolestani kerron oman tarinani:
Kirjoitin aikaisemmin, että synkistä tulevaisuudennäkymistäni huolimatta minusta tuli saksan ja kiinan kielen kääntäjä. Opiskelin 10 vuotta ulkomailla, niistä kaksi vuotta Kiinassa saadakseni paperit ulos yliopistosta. Opintojen päättymisestä on kulunut 15 vuotta, mutta papereistani huolimatta en ole koskaan voinut toimia täysipainoisesti kielenkääntäjänä ja ansaita työllä rahaa.
Syy: päättäjien mielestä tutkinnostani puuttuu 6 opintopisteen käännöstieteen opintosuoritus. Olen yrittänyt ymmärtää, mikä on tämä korkeamman käännöstieteen opintosuoritus, joka näyttää olevan kaiken kääntämisen yläpuolella. Sen vuoksi en voi kääntää todistuksia viranomaisille. Viranomaisille voivat kääntää todistuksia vain auktorisoidut kääntäjät, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti käännöskokeen, joka ei arvioi erityisesti kykyä kääntää todistuksia. Taustalla ei tarvitse olla käännösopintoja ollenkaan. Hassua on, että Keski-Euroopassa töitä tekevät kääntäjät, joilla on sama yliopistotutkinto kuin minulla voivat kääntää todistuksia Suomen byrokraateille.
Osittain on omaa syytäni, ettei tässä asiassa ole tapahtunut mitään. En halua käyttää energiaani kirjoittaen valituskirjeitä eri viranomaisille. Paljon mielekkäämpää on kirjoittaa tätä blogia, vaikka olen tietysti iloinen voidessani palvella ihmisiä kääntäen heidän asiapapereitaan ja muuta sisältöä. Yleensä se ei tosin käy, koska minulla ei ole näyttöä käännöstieteen hallinnasta. Kun kaikki auktorisoidut kääntäjät ovat kesälomalla saatan poikkeuksellisesti saada luvan kääntää jonkun yksittäisen todistuksen. Muussa tapauksessa minulla ei ole tekijänoikeuksia.
Myös tämän sivuston tekijänoikeudet kuuluvat sarjaan Creative Commons. Jos sinua inspiroi sivuston sisältö olet vapaa käyttämään sitä miten parhaaksi näet.
Lue myös:
Vallanhimosta rakkauden voimaan
Brian Martin: Against Intellectual Property