UNinvolved in peace

Valtioiden odotetaan hyväksyvän (allekirjoittavan) Marokon Marrakeshissa 10.-11.12.2018 Yhdistyneiden kansakuntien laatiman maahanmuuttooon ja siirtolaisuuteen liittyvän sopimuksen (Globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta muuttoliikkeestä, Global Compact for Migration tai Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration). Marokossa sopimuksesta äänestetään ja yhteisymmärrys jäsenmaiden kesken sopimusta koskien selvitetään. Hyväksyminen vaatii vähintään kahden kolmasosan enemmistön (allekirjoituksen). Sen jälkeen GCM etenee vielä muodollisesti YK:n yleiskokouksen äänestykseen.

Suomessa GCM-sopimuksesta on julkisuudessa puhuttu hyvin vähän, kannanottoja sitä koskien ei ole juurikaan ollut. Asia nousi laajemmin ihmisten tietoisuuteen vasta vajaa kuukausi sitten, kun perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari vaati hallitusta tuomaan kiireellisesti GCM-sopimukseen liittymisen käsiteltäväksi eduskunnan täysistuntoon.

Itse sain GCM-sopimustekstin ja sen epävirallisen käännöksen käsiini vasta parisen viikkoa sitten. Harvat keskustelut, joita aiheesta käydään, antavat ymmärtää, etteivät ihmiset näe metsää puilta. Tai sanoisinko, että ihmiset kiistelevät aidan seipäistä näkemättä aitaa. He eivät siis osaa eritellä ja erotella asioita. Ja siihenhän GCM-sopimus pyrkii. Sanalla ”discrimination” (erottelu) on sopimuksessa vain negatiivinen merkitys. Erottelulla sinänsä on kuitenkin myös positiivinen merkitys, joka liittyy asioiden selkeään hahmottamiseen ja määrittämiseen.

Mielestäni GCM-sopimuksen suurin ristiriita on siinä, että suuri (ellei suurin) osa sopimuksen puuhamiehistä tulee maista, joiden ihmisoikeustilanne on katastrofaalinen, kuten Saudi-Arabia, Pakistan, Nigeria, Etelä-Afrikka, Afganistan jne. Kuitenkin sopimus korostaa sitä, että sen pohjalla on ihmisoikeusjulistus, johon ihmisoikeussopimuksessa mukana olevat länsimaat ovat sitoutuneet, vaikka julistus ei Wikipedian mukaan ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Sanotaan, että GCM-sopimus ei ole sitova, mutta se velvoittaa, sillä sopimuksessa on mainittu sana ”commit” (sitoutua) sen eri muodoissa yli 80 kertaa. Sopimustekstissä kuuluu kautta linjan taqiya, Luciferin ääni.

Kirjoitin syyskuussa 2015 artikkelissa ”Meillä ei ole ihmisoikeuksia”, että Jumala ei antanut meille ihmisoikeuksia syntymälahjaksi. Jos ihmisoikeudet kuuluisivat meille luontaisesti, kukaan ei voisi ottaa niitä pois, eikä niitä loukata. Näkemykseni mukaan meidän ainut ihmisoikeutemme on tulla tutuksi todellisen itsemme, sisäisen navigaattorimme kanssa. Vain kuuntelemalla sydämen eli järjen ääntä eli tervettä järkeä noudatamme Jumalan tahtoa.

Uskonnollisilla opinkappaleilla ei ole mitään tekemistä Jumalan lain eli luonnonlakien kanssa, jotka ovat elämämme perusta. Kuitenkin ihmisoikeusjulistus painottaa jokaisen oikeutta uskoa mihin tahansa ja toimia uskonsa mukaan. Jos siis joku uskoo palvelevansa jumalaansa eliminoimalla kaikki vääräuskoiset, hänellä on ihmisoikeusjulistuksen perusteella oikeus toimia uskonsa mukaan.

On huomattava, että mikä tahansa poliittinen ideologia tai agenda ja historiallinen, tieteellinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen käsitys saattaa muuttua ihmismielessä uskonnollisen doktriinin kaltaiseksi pyhäksi allianssiksi, jonka ainoana tavoitteena on oman valta-aseman säilyttäminen ja vahvistaminen. Tämä on viime vuosikymmeninä tullut yhä selvemmäksi kun ns. moniarvoisiin demokratioihin mahtuu vain yksi virallinen totuus sen sijaan, että reaalimaailman tarkastelussa ratkaiseva tekijä olisi tosiasiat.

Toisinajattelijat vaiennetaan tavalla tai toisella: vaihtoehtoisille näkemyksille ei myönnetä medianäkyvyyttä, eikä tutkimusapurahoja eikä muutakaan rahoitusta. Ne diskvalifioidaan joko julkisessa keskustelussa tai kaikessa hiljaisuudessa. ”Väärien” näkemysten ja ajattelutapojen edustajat mustamaalataan keinolla millä hyvänsä ja pahimmassa tapauksessa heidän elämänsä ja uransa tuhotaan.

Wikipedia kertoo, että ”ihmisoikeuksien julistus valmisteltiin kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatineen toisen maailmansodan seurauksena. Haluttiin luoda ylikansallinen mekanismi, jotta voitaisiin välttää juutalaisten joukkomurhan eli holokaustin toistuminen sekä lopettaa seksuaalivähemmistöjen vainot.”

Kun ajatellaan realistisesti sitä, onko ihmisoikeusjulistus pystynyt saavuttamaan tavoitteensa vainojen lopettamisesta, loppupäätelmä on negatiivinen. Edes ihmisoikeusjulistuksen ensimmäinen artikla vapaudesta ja tasa-arvosta ei toteudu edes kansanvaltaisten demokratioiden sisällä.

[toggle title=”Ihmisoikeusjulistus, 1. artikla”]Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.[/toggle]



Toiset ovat vapaampia ja tasavertaisempia kuin toiset. Tämä johtuu mielestäni siitä luonnollisesta tosiasiasta, että ihmisten lähtökohdat, kansalaistaidot ja resurssit ovat hyvin erilaiset. Tasa-arvoisuus ei tarkoita samanarvoisuutta.

Tasa-arvoisuuden toteutumattomuus johtuu myös vastavuoroisuuden puutteesta: joillakin ei yksinkertaisesti ole kykyä, eikä edes halua asettua toisten asemaan. He eivät toimi terveen järjen mukaan ja omatunto on heille vieras käsite. Heille ihmisoikeudet koskevat vain omia oikeuksia vailla minkäänlaisia velvoitteita muita kuin korkeintaan omaa viiteryhmää kohtaan.

Tämä oli ihmisoikeusjulistusta laadittaessa sen suurin arvostelun aihe. Monien mielestä ihmisoikeusjulistus korosti liikaa yksilön oikeuksia ja jätti huomiotta sen, että oikeuksien taustalla on niitä vastaavat velvollisuudet, jotka varmistavat muiden yhteiskunnan jäsenten ihmisoikeuksien toteutumisen. Katsottiin kuitenkin, että ihmisoikeusjulistuksen viimeiset artiklat 29 ja 30 riittivät näiden velvollisuuksien korostamiseen:

[toggle title=”Ihmisoikeusjulistus, 29. ja 30. artikla”]29. artikla:
Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

30.artikla:
Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.[/toggle]



Vastuun korostuksesta huolimatta Suomessa ja muuallakin on käynyt yhä selvemmäksi, että ihmisoikeusjulistusta käytetään rikollisten oikeuksien puolustamiseen uhrien kustannuksella. Omaisuuttaan (ja olemassaoloaan) puolustava yrittäjä joutuu varkaiden kuvat julkaistessaan korvausvastuuseen varkaiden yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä. Kun rosvot joutuvat ryöstöpuuhissaan kohtaamaan omistajan aseen tähtäimen tämä joutuu maksamaan korvauksia rosvojen henkisten traumojen ja kärsimysten aiheuttamisesta. Toinen tuomitaan mielipiteidensä julkaisemisesta eli kansalaisvelvollisuutensa täyttämisestä. Maahanmuuttaja hakee raiskaustuomioonsa kevennystä sillä perusteella, että hänen lähtömaassaan on niin karut olot ja hän on luullut, että Euroopassa seksi on vapaata (ja ihmiset vapaata riistaa).

Valtamedia, koulut jne on toitottanut vuosikymmeniä juutalaisten holokaustia, vaikka puolueeton historiantutkimus puhuu aivan muuta. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia korostetaan joka käänteessä ja helpoin tapa päästä nykyään julkisuuteen on julistautua homoksi, lesboksi tai transuksi tai kertoa jostakin omasta perverssistä fetissistä.

Viime viikolla kuulin tapauksesta, kun eräs vaikeasti vammainen oli mennyt lääkäriin hakemaan todistuksen kuntoutusta varten. Kun lääkäri ei uskonut (tai ymmärtänyt) häntä, paikalle tarvittiin fysioterapeutti. Lääkäri oli islamilaisesta maasta tullut maahanmuuttaja, joka ei yksinkertaisesti käsittänyt sitä, miksi vammaisia täytyy kuntouttaa.

Minun korvissani tämä kuulosti siltä, että lääkäri ei ymmärtänyt, miksi kuntoutusta tarvitsevat ihmiset tarvitsevat kuntoutusta. En väitä, että kaikki islamilaisissa maissa asuvat tai sieltä tulevat ihmiset eivät asiaa ymmärtäisi. En myöskään sano, että Suomessa tai länsimaissa ylipäätään kaikki asian ymmärtäisivät ja hyväksyisivät, elleivät he ole itse asianosaisia. Kansalaisten peruspalveluja on viime vuosina mielivaltaisesti leikattu.

Länsimainen yhteiskuntajärjestys ja etenkin laillisuusperiaate on todellisessa vaarassa, jos sallitaan sellaisten ihmisten maahanmuutto ja rekrytointi päättäviin asemiin, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan perusperiaatteita. He ovat helposti sellaisten ihmisten manipuloitavissa, jotka tulkitsevat ihmisoikeuksia omien intressiensä pohjalta omaa valtaa pönkittääkseen, ajattelematta yhteiskunnan toimivuutta.

Kansalaistaidot ja muut ominaisuudet, jotka kansanvaltaiset, järjestäytyneet yhteiskunnat vaativat jäseniltään ovat aivan eri luokkaa kuin kehittyvissä maissa. Näiden taitojen ylläpitäminen ja etenkin vastavuoroisuuden vaaliminen vaatii päättäjiltä erityistä taitoa ja asialle vihkiytymistä. Jokaisen kansalaisen, etenkin päättäjien velvollisuus on ihmisoikeusjulistuksen 29. ja 30. artiklan mukaan toimia niin, että yhteiskunnan tasapainoinen kehitys ja kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen on mahdollista.

Kansalaisvelvollisuudet

GCM-sopimuksen tarkoituksena on edistää rajoittamatonta maahanmuuttoa kaikissa sen muodoissa riippumatta siitä, mistä syystä siirtolaiset ovat matkaan lähteneet. Sopimus ei ota huomioon sitä, että kaikki järjestäytyneet ja kehittyneet, kansanvaltaiset yhteiskunnat ovat käyneet läpi kriittisiä, sotaisia vaiheita. Jos kansalaiset näissä maissa olisivat lähteneet joukolla pakoon sotaa ja kurjia oloja, ei olisi syntynyt hyvinvointia. Esimerkiksi Suomessa sotaa pakenevat nuoret miehet olivat rintamakarkureita, jotka kärsivät rangaistuksen siitä, etteivät puolustaneet maataan.

Tässä, jos missä tulee esille kansalaisten velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan, mistä ihmisoikeusjulistus mainitsee 29. artiklassa. Tämä kansalaisvelvollisuus yhteiskuntaa kohtaan ei koske valtioita pelkästään kansainvälisellä tasolla, vaan myös kansallisella tasolla yhteiskunnan on toimittava niin, että kansalaisten perusoikeudet toteutuvat koko maassa. Kansalaisten on puolustettava elinympäristöään ja turvattava yhteiskunnan kestävä kehitys sen joka tasolla.

YK:n ei mielestäni missään tapauksessa pidä edistää kansainvaellusta ihmisoikeutena. Ihmiset eivät ole henkisesti kasvaneet niin vastuullisiksi, että he ottaisivat toistensa tarpeet huomioon. Demokratiat muuttuvat kleptokratioiksi ja ihmiset kulkevat sieltä, missä aita on matalin, mikä johtaa järjestäytyneiden hyvinvointiyhteiskuntien rapautumiseen. Tällaisessa ympäristössä on turha odottaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Ihmisoikeusjulistuksen 30. artikla nimenomaisesti kieltää minkään julistuksen osan tulkitsemista niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää julistuksessa määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Siirtolaisuus on parhaimmillaan hyvä asia. Se antaa ihmisille tilaisuuden laajentaa näkökulmaansa asioihin, kohdata uusia haasteita ja kasvaa henkisesti. Kaikki tämä koituu parhaimmillaan sekä alkuperämaan, että vastaanottavan maan hyväksi. Pelisäännöt on kuitenkin oltava selvät ja oikeudenmukaiset kaikille osapuolille, jotta se olisi rakentavaa.

Tärkein ihmisoikeuksiin liittyvä velvoite on mielestäni totuuden kunnioittaminen. Kaikilla on oikeus saada ja jakaa totuudenmukaista tietoa. Ihminen, joka vääristelee tai levittää muunneltua totuutta rikkoo näin toimiessaan välittömästi toisten ihmisoikeuksia. Samoin kuin ihmisoikeudet ovat henkilökohtaisia, totuuden vaatimus pitäisi myös olla henkilökohtainen koskien kaikkea tiedonvälitystä. Faktantarkistus tulisi olla jokaisen henkilökohtaisella vastuulla, sillä olemme kaikki tiedonvälittäjiä.

Kenelläkään ei näin ollen olisi oikeutta ulkoistaa ajattelua. Tehokas, terveen järjen mukainen toiminta vaatii tosiasioiden kunnioittamista. Ja kuten Voltaire sanoi: Ainut este totuuden paljastumiselle on luulosi, että tiedät sen. (The only barrier to truth is the belief that you already know it.)

Lue myös:

Meillä ei ole ihmisoikeuksia

Yksi maailmanuskonto (NWO)

GCM-sopimuksen suomenkielinen käännös ja havainnot sen sisällöstä

Arto Luukkanen: GCM – maan myynti vai maanpetos?

United Nations: Universal Declaration of Human Rights (UDHR)

Mark Collett: The Fall of Western Man

Videot:

BlokkiMedia: Miksi GCM-sopimuksesta vaietaan?

BlokkiMedia: Totuus GCM-sopimuksesta

Stefan Molyneux: The Terrible Truth About the UN Migration Compact

InfoWars: Understanding UN Population Migration Agenda

David Duke: Multiculturalism in Europe – Who is Behind It?

Mark Collett: Writing Europeans Out of Their Own History

The Britisher: Do White People have no Culture?

David Wilcock: Occupy Your Self! Personal Spiritual Development