Ajatuksen siivin

Parempaa väkivaltaaToivon, että ihmiset ymmärsivät edellisen kirjoitukseni sarkasmin kun purin turhautuneisuuttani vaalitulokseen. Ajattelin jo ennen äänestystä, että äänestystuloksen manipulointi tulee olemaan yhtä röyhkeää kuin mediapeli oli ennen vaaleja. Lopputulos riippuisi siitä, minkälainen äänestystulos kehdattaisiin esittää ”demokraattisten” vaalien tuloksena. En olisi uskonut, että kaikki selkeästi tervettä järkeä edustavat ehdokkaat jäivät valitsematta.

Perussuomalaiset, joita aikaisemmin työnnettiin paitsioon menestyi näissä vaaleissa NATO-myönteisyytensä ja Venäjä-vastaisuutensa vuoksi.
Näillä kuitenkin mennään ja on myös myönnettävä, että ei vaalitulos ihan huono ollut, vaikka laskennassa olisikin käytetty luovan kirjanpidon menetelmiä.

Totuus tuuliajolla

Kun olen kuullut maan suurimman päivälehden mainoksissa puhuttavan ”siirtymisestä totuuden jälkeiseen aikaan” olen pähkäillyt, mihin tämä suoraan viittaisi. Yleisesti ottaen sanonta viittaa olosuhteisiin, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen. Käytännössä sillä on yhtymäkohta uusiin journalistien ohjeisiin, jotka tulivat voimaan vuoden 2005 alussa. Ohjeet muuttuivat sallivampaan suuntaan eli ohjeet jättivät yksittäisille toimittajille enemmän harkinnanvaraa, miten on sopivaa kirjoittaa.

Vanhojen ohjeiden mukaan ”hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisen oikeus saada oikeita ja yleisesti merkittäviä tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan ympäristöstään”. Uusissa ohjeissa tämä tietojen oikeellisuuden ja merkittävyyden sekä totuuden vaatimus on jätetty pois. Nyt ”hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä”. Mainitaan kyllä, että ”journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”. Jää arvailujen varaan, mitä se tarkoittaa yksittäisten toimittajien kohdalla, joiden totuus muuttuu tuulen mukaan.

***

Perjantaina 3.5.2019 vietettiin kansainvälistä lehdistönvapauden päivää, kuten joka vuosi.  Samalla se on myös sananvapauden päivä. Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi julkaisi pääkirjoituksen aiheeseen liittyen. Hän otsikoi artikkelinsa seuraavanlaisesti: Suomalaisten sananvapauden suurin uhka juuri nyt: Toiset suomalaiset

Artikkelissaan hän ilmaisee huolestuneisuutensa törkypalautteen määrästä, jota toimittajat joutuvat vastaanottamaan jatkuvasti. Hänen mielestään tiedonvälityksen vaara on se, etteivät toimittajat halua altistaa itseään moiselle ja alkavat varoa sanojaan. Samaten se voi johtaa siihen, että toimittajien on yhä vaikeampaa löytää kiistanalaiselle aiheelle haastateltavaa.

Lukiessani artikkelin saamaa palautetta mieleeni hiipi ajatus, että törkypalaute koskee agendajournalismia, jossa toimittajat levittävät virallisia totuuksia ottamatta huomioon asioiden todellista laitaa reaalimaailmassa. Onko käynyt niin, että kun journalistien uusien ohjeiden mukaan ”hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä”, mediatalot ja journalistit kuvittelevat, että ihmisillä on oikeus kuulla journalistien mielipiteitä? Ihmiset kuitenkin odottavat journalisteilta entiseen malliin puhtaasti tietoa, jotta he voivat itse muodostaa mahdollisimman objektiivisen ja totuudenmukaisen mielipiteen asioista. Näiden ajatusten valossa Erja Yläjärven artikkelin sanoma oli pelkistettynä se, että sananvapauden suurin uhka on, etteivät toimittajat saa vapaasti esittää mielipiteitään.

***

Elämme siis kirjaimellisesti totuuden jälkeistä aikaa, jolloin ihmiset eivät halua edes tunnustaa, että olisi olemassa mitään absoluuttista totuutta. Paitsi tietysti oma elämä ja omat oikeudet ja edut. Vapaissa demokratioissa kasvaneet ihmiset ovat muuttuneet (vauhti)sokeiksi ja elävät illuusiossa, että vapaa demokratia on yhteiskuntajärjestys, joka pysyy pystyssä itsestään ilman, että sitä tarvitsisi erityisesti ohjailla. Kuinka moni oikeasti tiedostaa, että vapauden säilyminen edellyttää meiltä sen absoluuttisen tosiasian tunnustamista, että jokainen on syntynyt tähän maailmaan vapaana yksilönä, mikä vaatii muiden hyvinvoinnin ja vapauden vaalimista?

Vapaan demokratian kaikki toimintaohjeet ja säännöt ovat johdettavissa kansalaisten vapauksiin ja niitä vastaaviin velvollisuuksiin. Ne pyrkivät vapauden lisäksi varmistamaan ihmisten tasa-arvoisen kohtelun kunkin lähtökohdat huomioon ottaen. Kokonaisuuden hahmottaminen ja mielekäs toiminta vaatii tervettä järkeä, joka pitää rakenteet koossa. Kun totuudelle viitataan kintaalla ja terve järki katoaa, seurauksena on hyvin ristiriitaisia mielipiteitä ja tavoitteita ilman perusteluja:

Sukupuolia ei ole, eikä tyttöjä saa kutsua tytöiksi, eikä poikia pojiksi, mutta sukupuolen vaihtaminen on ihmisoikeus. Sukupuolten ja kansalaisten tasa-arvo on kaiken A ja O, mutta tasa-arvolla ei ole väliä kun on kysymyksessä ”positiivinen syrjintä”. Näissä vaaleissa vihreät marssittivat eduskuntaan 17 naista ja kolme miestä. Naisten oikeuksien edistämiseksi tehdään töitä, ja naisvihamielisten kulttuurien esiinmarssia edisteään myös, jopa leimaamalla naisvihamielisyyden arvostelijat ”vihapuhujiksi”. Kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Ei ole väliä sillä, muodostavatko kulttuurit järjestäytyneitä yhteiskuntia vai muodostuvatko ne keskenään taistelevista heimoista ja klaaneista, elävätkö ihmiset rauhanomaista rinnakkaiseloa vai katkovatko he vääräuskoisten päitä. Demokratiaa, suvaitsevuutta, mielipiteen vapautta ja tasavertaisuutta halutaan, mutta mielipiderikolliset eli vääräuskoiset eliminoidaan tai passitetaan vankilaan.

Jokainen hyvesäteilijä korostaa suvaitsevaisuuttaan etenkin sen jälkeen kun on antanut väärinajattelijoille lähtöpassit. Viimeisen kymmenen vuoden ajan julkisessa keskustelussa on painottunut se, kenen kanssa ei ole sopivaa tehdä yhteistyötä. Tämä ”väärämielisten” ulkopuolelle sulkeminen on sitä ”parempaa” (henkistä) väkivaltaa, jota tähän artikkeliin liittämässäni kuvassa osoitetaan näyttämällä keskaria. Näkevätkö silmäni oikein, että joukon keskellä on entinen presidenttimme Tarja Halonen?

Demokraattinen toiminta hakusessa

Aikaisemmin ristiriidat selkiytyivät demokraattisessa prosessissa, jossa erilaiset mielipiteet saivat tasa-arvoisesti kilpailla kannatuksesta eli käyttökelpoisuudestaan. Asioita ohjasi terve järki ja ihmiset pyrkivät löytämään mielekkäimmät ratkaisut ongelmiin yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Nyt jokainen toitottaa mielipiteitään ja subjektiivisia käsityksiään sen vuoksi, että ”mulla on oikeus”. Suvaitsevaisuuden nimissä jokaisen pitäisi nämä käsitykset hyväksyä huolimatta siitä, kuinka vahingollisia ne ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Ennen vaaleja joukko vihervasemmiston ehdokkaita järjesti Kaisa-talossa avoimen poliittisen tilaisuuden ”Olisiko teillä hetki aikaa keskustella vihapuheesta”, josta he ilmoittivat Facebookissa. Ilja Janitskin, jonka tunnemme suorapuheisuudestaan ja räväköistä mielipiteistään kiitti kutsusta ja ilmoitti halunsa osallistua tilaisuuteen. Hetken päästä hän sai ilmoituksen eräältä tilaisuuden järjestäjältä, ettei häntä ole kutsuttu.

Reformipuolueen Panu Huuhtanen osallistui tilaisuuteen ja kuvasi sitä ottamatta kantaa varsinaiseen keskusteluun. Tilaisuuden järjestäjiä (kansanedustajaehdokkaita) tämä häiritsi suunnattomasti. Terveellä järjellä ajatellen olisi luullut heidän olevan mielissään siitä, että tilaisuus sai julkisuutta ja heillä oli mahdollisuus tuoda esiin näkökantojaan.

Katsoin videota pienen pätkän alusta ja minusta tuntui kuin järjestäjät olisivat olleet joukkopsykoosissa. He syyttivät Panu Huuhtasta ja muita ”vihapuhujia” (heidän mielipiteensä kyseenalaistajat) kiusaajiksi, jotka tulevat aina kuvaamaan heidän tilaisuuksiaan ja ottavat jopa lähikuvia henkilöistä. Lopulta Panu Huuhtanen poistettiin tilaisuudesta poliisien saattelemana.

Ajattelin, että tilaisuuden järjestäneiden kansanedustajaehdokkaiden olisi parempi jättää politiikanteko henkilöille, jotka kestävät kritiikkiä ja osaavat perustella näkökantansa. Ja ilmeisesti onkin niin, että vaikka viestinnän ammattilaiset ovat poistaneet journalistien ohjeista totuuden vaatimuksen tai ovat antaneet journalisteille vapauden määrittää totuuden kulloisenkin tuulen mukaan, tervettä järkeä käyttävät ihmiset luottavat yhä ikiaikaisiin totuuksiin, jotka muodostavat moraalisen selkärankamme. Yksikään tilaisuudessa esiintyneistä ehdokkaista ei tullut valituksi.

***

On käsittämätöntä, että Suomeen, joka korostaa avoimuutta ja demokraattisuuttaan on perustettu Naton hybridikeskuksen (European Centre of Excellence for Countering Hybrid Threats) kaltainen laitos, joka on täysin kansallisen viranomaisvalvonnan ulottumattomissa. Hybridikeskuksen nimissä on syntynyt Mediapooli, johon kuuluvat kaikki valtamedian yksiköt, jotka ovat sitoutuneet torjumaan Nato- ja EU-kriittiset kannanotot. Siksi esimerkiksi Paavo Väyrynen oli täysin mediapimennossa eduskuntavaalien aikaan. Heti vaalien jälkeen MTV haastatteli häntä.

Terve järki tuuliajolla

Puhekyvyttömyyteni ja vaikean liikuntavammani vuoksi minun oli 1980-luvun alussa vaikea päästä minkäänlaiseen koulutukseen. Minulla oli kuitenkin pakottava tarve oppia uusia asioita. Niinpä osallistuin maksullisille kesäyliopiston kursseille. Ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin oli tieteenfilosofian kurssi. Monien mielestä se oli vitsi, sillä kurssia ei ollut suunniteltu minun kaltaiselleni märkäkorvalle ja puhekyvyttömälle rämpylälle.

Siitä huolimatta kurssi johdatti minut loogisen ajattelun ja johtopäätösten perussääntöihin. Jos esimerkiksi väittämät a ja b ovat tosia, niin siitä seuraava johtopäätös c on myös tosi. Tiedetään esimerkiksi, että ihmiset ja eläimet hengittävät sisään happea ja se muuttuu elimistön prosesseissa hiilidioksidiksi (CO2), joka puhalletaan uloshengittäessä ulkoilmaan. Tämä elimistön synnyttämä hiilidioksidi on kaasu, jota kasvit sitovat yhteyttämisessä (fotosynteesi) itseensä synnyttäen sokereita ja happea. Eläimet ja ihmiset elävät kasvien yhteyttämisessä tuottaman hapen ja ravinnon varassa. Johtopäätös: Hiilidioksidi on elämälle välttämätön kaasu.

Tiedämme myös, että ihmiskunnan historiassa yksikään kansaansa alistava diktaattori ei ole pystynyt mobilisoimaan kansalaisia niin, että he olisivat synnyttäneet hyvinvointia. Kansallissosialistinen Saksa nousi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Hitlerin ohjauksessa muutamassa vuodessa maailman johtavaksi teollisuusvaltioksi. Johtopäätös: Adolf Hitler ei ollut kansaa alistava diktaattori.

***

Olen artikkeleissani korostanut terveen järjen (common sense) merkitystä elämässämme. Minun ajatusmaailmassani terve järki on intuitiivisen tietämisen lisäksi loogista ajattelua, joka ottaa huomioon loogiset lainalaisuudet. Jokainen väite on joko tosi tai epätosi. Johtopäätös on tosi silloin, kun se vastaa ulkoista todellisuutta. Meidän tulisi tehdä totuudenmukaisia johtopäätöksiä. Tähän liittyy myös ihmisten oikeustaju.

Toivoisin, että kaikkien – varsinkin päättäjiemme – toimintaa ohjaisi terve järki. Joidenkin mielestä terve järki on kuitenkin myytti. Se on varmasti myytti niille, joilla ei ole asiasta kokemusta. He ajattelevat, että terve järki on yhteiskuntaa koossapitävää tietoa, sanattomia sopimuksia ja yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa aikojen saatossa yksittäisten egojen vaikutuksesta. Ja koska jatkuvasti syntyy uusia egoja, jotka haluavat vaikuttaa asioihin ja muuttaa käytäntöjä, vanhat terveen järjen mukaiset käytännöt syrjäytetään.

Olen pitänyt akateemisen koulutuksen suurimpana ansiona sitä, että akateemisen koulutuksen läpikäyneillä on todennäköisemmin kyky monitasoiseen analyyttiseen ajatteluun kuin alemman koulutuksen saaneilla. Tämä ei kuitenkaan pidä enää paikkaansa kun yliopistojen ja korkeakoulujen politiikkaa ja tutkimusta johtavat erilaiset tarinat, joiden syntymiseen tunteet ja henkilökohtaiset vakaumukset vaikuttavat enemmän kuin objektiiviset faktat.

Yliopistoista valmistuu henkilöitä, jotka eivät hallitse yksinkertaisimpiakaan logiikan sääntöjä eli eivät kykene itsenäiseen, rationaaliseen ajatteluun. He kulkevat kuin sopulilauma hyvien tarinoiden perässä. Tämä on yhtä paha kuin se, että joillakin koululaisilla ei peruskoulun päätyttyä ole lukutaitoa, joka nostaisi heidät ajan ja paikan yläpuolelle.

Totuuden jälkeinen aika on sumutusta

Yuval Noah Harari, israelilainen historioitsija ja historian laitoksen professori Jerusalemin yliopistosta pohdiskelee ihmisten ja eläinten ratkaisevaa eroa. Mikä on vaikuttanut siihen, että ihmisestä on tullut luomakunnan herra? Kun kuuntelen herra Hararin TED-puhetta en voi olla ottamatta huomioon hänen taustaansa ja sitä tosiasiaa, että hän on oman yhteiskuntansa tuote, kuten me muutkin.

Ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomioni on hänen puhtaasti materialistinen lähestymistapansa asioihin. Hän sanoo, että ihmisen ylivoimainen ominaisuus eläimiin nähden on ihmisten mielikuvitus. Tämä vastaa kutakuinkin sitä, mitä olen itse oppinut eli ihmisen erottaa eläimistä kyky abstraktiin ajatteluun.

En kuitenkaan pysty sulattamaan herra Hararin ajatusta siitä, että ihmisten menestyksen perusta on heidän kykynsä sepittää fiktiivisiä tarinoita, joihin muut tarttuvat, mikä mahdollistaa laajamittaisen yhteistyön. Itse ajattelen, että ihmiset ovat menestyneet huolimatta siitä, että jotkut ovat sepittäneet fiktiivisiä tarinoita. Aina on ollut kylliksi ihmisiä, jotka ovat pystyneet erottamaan faktan fiktiosta ja ohjaamaan kehityksen kestävälle kehitysuralle.

Tämä on varmasti edellyttänyt itsehillintää ja elämistä fiktiivisten tarinoiden mukaan, vaikkei niihin uskoisikaan, aivan samoin kuin rikostutkijat eivät paljasta korttejaan ennen kuin ovat varmoja, että heillä on tarpeeksi todisteita, joiden mukaan rikolliset voidaan tuomita.

Noah Harari sanoo, että ihmiset ovat aina halunneet uskoa ennemmin hyviin tarinoihin kuin puhtaasti totuuteen. Säilyttääkseen valtansa valtaapitävien on ennemmin tai myöhemmin turvauduttava muunneltuun totuuteen. Näin tapahtui kristinuskon alkumetreillä, jolloin Hararin mukaan kristityt ”sulkivat itsensä mytologiseen kuplaan, jossa kukaan ei uskaltanut kyseenalaistaa Raamatun todenperäisyyttä”.

Jeesuksen perintö oli vallankumouksellinen, sillä hän opetti, että jokaisella ihmisellä on henkilökohtaisesti suora yhteys Jumalaan kun hän tottelee sydämessään asustavaa Jumalan Henkeä ja tekee Jumalan tahdon. Säilyttääkseen valtansa eliitin oli sepitettävä toisenlainen tarina, joka piti massat heille alamaisina.

Sen tarinan mukaan Jeesus puhui kuolemanjälkeisestä elämästä ja palkkion elämänaikaisesta vanhurskaudesta saa vasta kuoleman jälkeen kun elää valtaapitävien ohjeiden mukaan kirkon yhteydessä. Jeesuksen yksinkertaista opetusta siitä, että taivasten valtakunta on ihmisten sydämissä alkoi hallita uskonto ja kirkko.

Huolimatta siitä, että ihmisiä on vuosisatojen ajan harhautettu voimme olla luottavaisin mielin, sillä totuus ei pala tulessakaan. Massiivisista harhautusyrityksistä huolimatta rakenteet, jotka perustuvat muunneltuun totuuteen pettävät ennemmin tai myöhemmin.

 

Lue myös:

Intuitiivinen mieli = Järjen ääni

Erja Yläjärvi: Suomalaisten sananvapauden suurin uhka juuri nyt: Toiset suomalaiset (The Biggest Threat to Freedom of Speech in Finland Right Now: Other Finns)

Sanden blogi: Sanomisen vapaudesta nyt

Braxö, Uusi MV-LehtiNATO ja Britannian ulkoministeriö rahoittavat itä-eurooppalaisia toimittajia

Yle: Totuuden jälkeinen aika – Mitä tiedolle on tapahtunut? (Post-Truth Era – What Has Happened to Knowledge?)

Aku Visala: Totuuden jälkeinen aika on sumutusta (Post-truth Era Is Bluff)

Janus Putkonen, Uusi MV-Lehti: Sota-Sauli, Pommi-Pompeo ja Naton pohjoinen rintama Suomessa

Pirkko Turpeinen-Saari: Faktaa ja fiktiota

Antti Heikkilä: Eliitin valta, osa 1: Ilmastonmuutos

Yuval Noah Harari: Are we living in a post-truth era? Yes, but that’s because we’re a post-truth species

Nick Enfield (The Guardian): We’re in a post-truth world with eroding trust and accountability

Videot:

Noah Harari (TED talk): Why humans run the world

Lee Camp: You Are Being Lied To About Julian Assange

 

Share

Valtakunnan suurin turvallisuusuhka, vihapuhe on torjuttu.
Kun soraäänet moniarvoisesta monikulttuuristamme on vaiennettu, voimme katsoa suvaitsevin mielin homogeeniseen, avoimen valvottuun yhteiskuntaan.

Uutisten mukaan eduskuntaan tuli enemmän naisenergiaa (yin, jinn) kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä saamme tulevaisuudessa nähdä enemmänkin kansanedustajia, jotka ovat Rosa Meriläisen tyyliin varustettu ”Vittu haisee hyvälle” -pinssein. Se olisi NATO-isäntiemme mieleen.

Vasallivaltiossa kaikki hyvin.

 

Share

Paavo VayrynenPari päivää sitten näin Youtube-videon, joka sai niskavillani nousemaan pystyyn. Nuori nainen Ylen viihdeohjelmassa viime syksynä haastatteli Paavo Väyrystä yhtä ylimieliseen sävyyn kuin valtamedia ylipäätään suhtautuu Paavoon. Mieleeni tuli Kiinan kulttuurivallankumous, jossa intellektuellit saivat tötterölakin päähänsä, jonka jälkeen he olivat avoimesti kansan pilkattavana. Paavo ei kuitenkaan tilanteessa provosoitunut, vaan esitteli asiallisesti omat motiivinsa ja tavoitteensa.

Jos eläisimme demokratiassa, jokaisen puolueen puheenjohtaja kilpailisi tilaisuudesta päästä keskustelemaan maan kokeneimman poliitikon (valtiomiehen) kanssa. Kuitenkin Paavo Väyrynen on suljettu pois yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikista tärkeistä vaalikeskusteluista. Tämä kertoo omaa kieltään Suomen demokratian tilasta.

Viime vuosina keskustelupalstoilla on ollut katkeria vuodatuksia siitä, miten vanhemmat sukupolvet ovat pilanneet nuorten tulevaisuuden niin, ettei nykynuorille ole tulevaisuudessa varaa maksaa edes kunnon eläkkeitä. Jokainen luo oman todellisuutensa ja vetovoiman laki toimii tässäkin. Toisin kuin aikaisemmilla sukupolvilla, nykynuorilla on hyppysissään kaikki tieto, mikä auttaa heitä tekemään päätöksiä tosiasioihin pohjautuen.

Nykyisessä näennäisdemokratiassa epämääräisten agendojen edistäminen on tärkeämpää kuin kansan hyvinvointi ja sananvapaus. Koko valtiojohto puolustusvoimia myöten on saatu varjonyrkkeilemään kuvitteellisia Venäjän trolleja vastaan, vaikka valtamediassa on ilmiselvästi käynnissä läntisen propagandakoneiston hybridisota. On silkkaa tietämättömyyttä ja tyhmyyttä, jos nuoret jatkavat vanhempiensa tekemiä virheitä ja kiusaamisen kulttuuria ja valitsevat päättäviin asemiin samat tunarit, kuin tähänkin asti. Kuinka moni on ajatellut, että ehkä yhteiskuntamme tila on seurausta siitä, ettei Paavo Väyrysellä ole vuoden 1987 jälkeen, jolloin talousliberaalit pääsivät valtaan, ollut kykyjänsä vastaavaa asemaa hallituksessa.

Valta asettaa ihmiset alttiiksi turmelukselle.

Sanotaan, että valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti. Valta itsessään ei turmele ketään. Siitä on osoituksena Paavo Väyrynen, joka on ollut erilaisissa luottamustehtävissä lähes 50 vuotta, mutta joka on yhtä uskollinen kansan palvelija kuin aloittaessaan poliitikkona 23-vuotiaana. Jos hän olisi korruptoitunut ja helposti manipuloitavissa hän olisi todennäköisesti paljon suositumpi poliittisissa piireissä.

Olin 1990-luvulla lyhyen aikaa töissä Sosiaali- ja terveysministeriön Valtakunnallisessa vammaisneuvostossa, samassa yksikössä kuin Kalle Könkkölä. Hän piti hyvänä sitä, että vammaisilla oli edustus valtion virkakoneistossa, mutta hänen mukaansa sillä oli myös huonot puolensa. En silloin osannut oikein kuvitella asian huonoja puolia, vaikka hän kantaansa vähän valaisikin. Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että asian varjopuoli on se, että virkamiehet ovat sidoksissa kulloiseenkin poliittiseen agendaan, vaikka henkilökohtaisesti olisivat asioista eri mieltä. Siten virkamiehet ja vallanpitäjät tavallaan myyvät sielunsa toisten tavoitteiden edistämiseen.

Oma valta

Viime viikolla näin mainoksen Armanin uudesta rahankäyttöä käsittelevästä televisiosarjasta. Mainoksessa nuori nainen sanoo, että valitettava tosiasia on, että raha pyörittää maailmaa. Tämä ei onneksi ole mikään tosiasia. Ihmiset, jotka näin ajattelevat antavat oman valtansa rahalle, mikä on materialismin selkein ilmentymä. Ihminen ei tarvitse latin latia sisäisen navigaattorinsa aktivoimiseen, jolloin hän pääsee kosketuksiin universumin luomisvoimien kanssa. Se vaatii vain vilpitöntä mieltä, rohkeutta ja ennen kaikkea luottamusta omaan arvostelukykyyn.

 

Lue myös:

Mauno Saari: Kysymyksiä Suomen vapaalle medialle
Pirkko Turpeinen-Saari: Ensimmäiset NATO-eduskuntavaalit

Seitsemän tähden liike: Eduskuntavaaliehdokkaat

Videot:

Yleperjantai 12.10.2018: Paavo Väyrynen

Paavo Väyrynen: Seitsemän tähden liike
Paavo Väyrysen kysymys- ja vastaustunti

 

Share

 

Perjantaina 15.3.2019 koululaiset kokoontuivat eduskuntatalon eteen vaatien poliitikoilta päätöksiä ilmaston lämpenemisen estämiseksi eli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Monet intoutuivat ylistämään lasten ja nuorten vastuullista toimintaa maapallon pelastamiseksi. Minulle ja monelle muulle koululaisten mielenosoitus oli vain näyttö siitä kuinka aivopestyjä ja naiiveja koululaiset ovat.

Hyväuskoisuus on hyvä asia kun pohjalla on totuus, keskinäinen luottamus, vilpittömyys ja kunnioitus. Jeesus sanoi, että meidän pitäisi tulla lasten kaltaisiksi voidaksemme päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi olla vilpittömiä uskossamme ja teoissamme. Jeesus ei kuitenkaan kehoittanut ihmisiä olemaan naiiveja, sillä luottamus ihmisiin, jotka eivät ole luottamuksemme arvoisia, vaan käyttävät meitä omien päämääriensä toteuttamiseen ei tuo meille mitään hyvää. Kun Jeesus lähetti opetuslapset levittämään rakkauden sanomaa ja parantamaan sairaita hän sanoi: ”Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” (Matteus 10:16)

Näin sanoessaan Jeesus käytännössä kehotti ihmisiä erottelemaan jyvät akanoista eli tutkimaan asioiden taustat ja todenperäisyyden. Nykyään ihmiset ajan hengen mukaisesti kieltävät totuuden ja uskovat mitä tahansa, mikä hyödyttää itseä eniten, huolimatta tosiasioista. Jotkut jopa väittävät, että mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassa ja että ainut totuus, jolla on merkitystä on omat uskomuksesi ja valintasi. Tämä on täysin todellisuudenvastainen käsitys. On olemassa yksi absoluuttinen, universaali totuus, joka koskee kaikkia ihmisiä: jokainen on syntynyt tähän maailmaan vapaana yksilönä.

Vapaus koskee myös niitä ihmisiä, jotka ovat syntyneet yhteiskunnissa, joissa vapaus on tukahdutettu. Yhteiskuntajärjestykset ja ihmisten laatimat lait ovat väliaikaisia ja sortuvat sitä pikemmin, mitä kauemmaksi ne etääntyvät totuudesta eli pyrkimyksestä säilyttää kansalaisten vapaus ja pitää yllä heidän hyvinvointiaan. Varmin tapa säilyttää oma vapaus ja turvata oma hyvinvointi on pitää huolta toisten hyvinvoinnista ja varmistaa se, että kaikilla on vapaus ja resurssit kasvaa itsensä parhaimmaksi versioksi. Tämä perustuu terveeseen järkeen.

Valkoinen rotu ja länsimainen elämäntyyli hyökkäyksen kohteena

Viime vuosikymmeninä kristittyjen länsimaiden elämäntyyli ja erityisesti demokratioiden vaalima vapaus on yhä voimakkaamman hyökkäyksen kohteena. Tästä selkeimpänä esimerkkinä on sananvapauden rajoittaminen, vihapuhelait ja näytösoikeudenkäynnit, joilla yritetään tukahduttaa totuuden puhujat. Elämme orwellilaista harhautuksen aikaa ja totuuden puhumisesta on tullut vallankumouksellinen teko. (“During times of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act.” George Orwell)

Tämä on ikivanhaa hajoita-ja-hallitse – taktiikkaa. Valtaapitävät, joiden tarkoituksena on lisätä valtaansa yrittävät saada ihmiset taistelemaan toisiaan vastaan ja tappamaan toisensa, jotta heidän valloituspyrkimyksensä olisi mahdollisimman tehokasta. Tämän vuoksi tiedonvälitys on hyvin valikoivaa. Julkisuuteen päästetään vain se, mitä valtaapitävät pitävät kulloistenkin poliittisten tavoitteidensa kannalta suotuisana.

Esimerkiksi viime viikolla valtamediassa oli kirkuvat otsikot Christchurchin kaupungissa tapahtuneesta hyökkäyksestä al-Noor moskeijaan, jossa kuoli 50 muslimia, 50 loukkaantui. Vaikka tekijän taustoja ei usein kerrota nyt korostettiin, että kysymyksessä oli ”valkoista ylivaltaa” edustava australialainen mies. Sen sijaan valtamedia jättää kertomatta al-Noor moskeijan terroristiyhteyksistä, emmekä näe otsikoita islamistien hyökkäyksistä kristittyjä ja juutalaisia vastaan, vaikka niissä kuolee tuhansia ihmisiä.

Ilmastonmuutos on yksi uskonnon aseman saavuttanut myytti, jonka perimmäisenä tarkoituksena on luoda eripuraa ihmisten välille. Mitään pitävää tieteellistä näyttöä ihmisen kyvylle vaikuttaa ilmastonmuutokseen ei ole. Ilmaston lämpeneminen koskee kaikkia aurinkokunnassamme olevia planeettoja, eikä kukaan tiedä lämpenemisen syytä.

Tästä ei kuitenkaan puhuta mitään, kuten ei muistakaan vaihtoehtoisista näkökulmista, sillä se ei edistä valtaeliitin pyrkimyksiä. Politiikkaa johtaa todellisuudesta vieraantuneet ideologiat ja ongelmat ratkaistaan joko keksimällä mitä kummallisempia kaksoisstandardeja tai lakaisemalla ne maton alle. Demokratiat, joiden pitäisi olla tasa-arvon tyyssijoja, alkavat kohtelemaan ihmisiä eri perustein. Tämä on täysin kestämätön kehityssuunta.

Lasten ja nuorten tulevaisuus

Lasten ja nuorten kannalta totuudenetsintä on vaikeata, koska heiltä puuttuu tiedon analysointiin tarvittava käytännön kokemus ja laajempi näkemys asioihin. He ovat hyvin suoraviivaisia ja uskovat herkästi kaiken, mitä ylhäältä päin sanellaan. Siksi heitä on helppo manipuloida uskomaan mitä tahansa. Nuorena opittuja käsityksiä on vaikea vanhempana muuttaa, vaikka saisi päivittäin viitettä siitä, että käsitykset eivät pidä paikkaansa.

Lasten ja nuorten kokemattomuus ja tietämättömyys ei kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia. Se on samalla myös heidän vahvuutensa aikuisiin nähden. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että mitä vähemmän meillä on egon kerryttämää tietoa ja painolastia, sitä helpompi meillä on saada yhteys sisäiseen navigaattoriimme (intuitio), joka on jumalallinen puoli meissä, todellinen minämme.

Menestykseemme vaikuttaa joka tapauksessa eniten se, kuinka hyvin pystymme tasapainottamaan egon ja jumalallisen puolen itsessämme. Siinä yhtälössä tiedolla ja kokemuksilla ei ole mitään merkitystä. Sisäinen navigaattorimme perustaa kaiken terveeseen järkeen ja toimii jokaisessa yksilössä, nuoressa ja vanhassa, samojen periaatteiden mukaan. Lapset, nuoret niinkuin aikuisetkin tarvitsevat vain todenmukaista tietoa voidakseen tehdä samat, terveen järjen mukaiset johtopäätökset asioista.

Olen liittänyt artikkelin loppuun linkit neljään elokuvaan (dokumenttiin), jotka ovat eniten vaikuttaneet omaan henkiseen kasvuuni. Ne ovat tänä päivänä yhtä ajankohtaisia kuin ilmestyessään, vaikka ilmestymisestä on jo kymmenen vuotta. Ne ovat todellisia tosi tv-ohjelmia, jotka osaltaan ovat myös äärimmäisen ahdistavia. Ahdistuksen tunteita ei kuitenkaan pidä työntää väkisin pois. Ne ovat selkeä osoitus siitä, että sisäinen olentosi haluaa toimia päättäväisesti toisenlaisen todellisuuden luomiseksi. Sinun pitäisi pikemminkin olla huolissasi, ellet tunne itseäsi ahdistuneeksi kun järkyttäviä asioita tapahtuu: Se kertoo kuinka kauas olet etääntynyt todellisesta minästäsi.

Suomen tulevaisuus

Kun olin nuori 1970-luvulla en ollut millään lailla poliittisesti aktiivinen. Minulle jäi kuitenkin mieleen, että ajan iskusana oli toimintojen rationalisointi eli järkiperäistäminen. Kaikki toimivat maan rakentamiseksi. Politiikan keskiössä oli Suomen etu ja kansan hyvinvointi.

Silloin elettiin Kekkosen aikaa. Moni muistaa 1970-luvun pelkästään suomettumisen aikana ja Kekkosta pidettiin liian autoritäärisenä presidenttinä. Kun seuraavan kerran naurat sen ajan käytännöille muista kuitenkin, että silloin politiikkaa johti vielä terve järki. Kun kissa lähti talosta, rotat hyppivät pöydälle. Kekkosen valtakauden jälkeen kesti vain noin 10 vuotta niin poliitikot olivat saattaneet Suomen rapakuntoon. Alamäki jatkuu ja vauhti kiihtyy. Politiikan keskiössä ei enää ole kansan hyvinvoinnin edistäminen, vaan nykyisessä kleptokratiassa Suomea myydään pala palalta halvimman tarjouksen tekijöille.

Nykyajan irrationaalisessa maailmassa, jossa kansainvälinen propagandakoneisto syöttää mitä järjettömämpiä toimintamalleja, rationalisointi ja terve järki korjaisivat murtuvia rakenteita. Meidän ei tarvitse odottaa poliitikkojen ilmastotekoja, sillä suurimman ilmastoteon voimme tehdä itse: eli voimme keskittyä omien tekojemme järkiperäistämiseen ja oman energian tervehdyttämiseen.

Vajaan kuukauden kuluttua meillä on edessämme historialliset vaalit, joissa meillä on mahdollista kääntää Suomen suunta kestävälle kehitysuralle. Suomella ei ole koskaan historiansa aikana ollut yhtä pätevää pääministeriehdokasta kuin nyt, joka toisi 1970-luvun rationalisoinnin ja terveen järjen Suomen politiikkaan: Paavo Väyrynen, joka tunsi Kekkosen henkilökohtaisesti ja on 1970-luvulta lähtien halunnut jatkaa Kekkosen poliittista perintöä.

Itse en äänestänyt Paavoa presidentiksi 2018 vaaleissa sen vuoksi, että hänen huikea tietotaitonsa koti- ja ulkomaan politiikassa olisi presidenttinä mennyt hukkaan. Tämä tietotaito pääsee oikeuksiinsa vain pääministerinä, sillä Suomessa valtiota johtaa käytännössä pääministeri ja hänen hallituksensa.

Olen hyvin iloinen, että Paavo Väyrynen perusti Seitsemän tähden liikkeen ja otti Ilja Janitskin’in puolueen ehdokkaaksi. Yhdessä he ovat lyömätön pari. Molemmat ovat poliittisesti hyvin kiistanalaisia henkilöitä. Kiistaton tosiasia on kuitenkin, että Paavo Väyrynen on ylivertainen toimija Suomen poliittisella kartalla. Sitä ei pidä missään tapauksessa dissata.

Toivon, että kaikki äänestäjät puolueeseen katsomatta jättävät tulevissa vaaleissa egonsa ja mahdolliset antipatiansa Paavo Väyrystä ja Ilja Janitskinia kohtaan äänestyskopin ulkopuolelle. Suomi ansaitsee edustajat, jotka keskittyvät maan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen. Toisin sanoen edustajat, jotka kuuntelevat järjen ääntä ja tekevät politiikkaa terveellä järjellä ja suurella sydämellä.

 

Lue myös:

Politiikan irrationaalisuus
Resonanssi – valtaisa jumalallinen voima
Tuleva uusi maailmanjärjestys
Pyhä Henki = Uusi maailmanjärjestys (NWO)

Antti Heikkilä: Eliitin valta, osa 1 – Ilmastonmuutos

Jon Hellevig: Suomi ei todellakaan ole mikään Onnela – Näin sepustettiin onnellisuusbluffi

Paavo Väyrynen: CV
Yle: Henkilökuvassa Paavo Väyrynen
Seitsemän tähden liike: Eduskuntavaaliehdokkaat

Videot:

Paavo Väyrynen: Seitsemän tähden liike
Paavo Väyrysen kysymys- ja vastaustunti

Zeitgeist
Thrive
The Online Movie 2012 (This is not Emmerich’s 2012)
Secret (first 20 minutes)

Foster Gamble: Reality check on the New World Order (Interview by Lilou Mace)
Foster Gamble: What would it take for us to thrive ? Solutions (Interview by Lilou Mace)
Thrive movement: How to Share Difficult Information with Friends Without Losing Friendships

Brian O’Leary, astrofyysikko ja entinen NASA astronautti kertoo valtaeliitin tieteen tutkimusten tukahduttamispyrkimyksistä (Interview by Project Camelot)
Tommy Robinson: Panodrama – An Exposé of the Fake News BBC

 

Share
1234...10...
Share